Eilen se päivä vihdoin koitti, kun saatiin hakea uusi perheenjäsen kotiin. Koko päivä oli super-pitkä töiden ja matkustamisen vuoksi, ja oltiinkin kotona vasta yömyöhään. Täytyy kyllä sanoa, että oli silti viisas veto hakea pentu kotiin iltaa vasten, sillä meininki autossa oli hyvin rauhallista ja unentäyteistä sen touhuttua ensin koko päivän. Muistan, kun 5 vuotta sitten haettiin Unto samasta paikasta, oli meno vähän villimpää!

Ensimmäinen ilta keskittyi hyvin vahvasti paikkojen katsastamiseen ja isoveljeen tutustumiseen. Tutustuttaminen aiempaan koiraan on tehtävä hyvin varovasti ja pienin askelin, koska itse olen ainakin sitä mieltä, että eläin on aina eläin, vaikka miten siihen luottaisitkin. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää. Meidän Unto yllätti kyllä todella positiivisesti, sillä se otti pennun vastaan alun järkytyksen jälkeen todella hyvin. Tänään ne ovatkin leikkineet jo yhdessä, ja pienempi ei enää säiky ihan kaikkea mitä Unto tekee. Illalla se oli vielä tosi arka, ja onhan Unto todella paljon kookkaampi. 

<3

Ensimmäisestä yöstä pelotellaan aina, että pentu uikuttaa ja vinkuu eikä sopeudu uuteen tilanteeseen, mikä valvottaa omistajia. Nyt ekan yön jälkeen en voi kyllä allekirjoittaa tätä väitettä meidän kohdalla. Kumpikaan koirista ei ole ensimmäisenä yönä pitänyt mitään ääntä. Itse kyllä nukuin aika katkonaisesti ja haurasta unta, koska alitajuntaisesti mietin tietenkin koko ajan, että onko kaikki hyvin. Päiväthän pennulla täyttyvät vielä suurimmilta osin nukkumisesta, joten tänäänkin on ollut hyvin seesteinen meininki. Tunnelma on siis tyyliä syötä-ulos-leiki-ulos-nukkumaan-ulos. Mitä useammin pikkuista käyttää ulkona, sitä nopeammin se oppii sisäsiistiksi. Kyse on siis todellakin omistajien viitseliäisyydestä!

Koska olen vain tämän ja huomisen sekä tietenkin viikonlopun pois töistä, on opettaminen yksinoloon aloitettava heti. Töistä ei mielestäni tarvitse eikä ehkä kannatakaan ottaa kuukauden lomaa pennun tulon takia, koska mitä nopeammin se pääsee kiinni normaaliin rytmiin, sen parempi. Joskus se on kuitenkin edessä. Tänään ollaan siis harjoiteltu myös jo vähän itsekseen jäämistä. 

Kaiken kaikkiaan todella onnistunut ensimmäinen päivä takana! Tästä se taas lähtee, ja aika on todellakin kullannut muistot. Unton pentuajasta on kuitenkin jo sen verran kauan, että ihan kaikkia kommervenkkejä ei edes muista vielä.

Ja ainiin, ihan meinasin unohtaa! Pennun nimeksi tuli siis Sansa. Kyllä, HBO Nordicia on katsottu 😀 Meidän mielestä se oli vaan ihanan erilainen nimi, ja onhan tuokin prinsessa puna”tukkainen” 😉 Unton ja Sansan kuulumisia yritän tänne postailla säännöllisesti, kuitenkin niin, että tästä ei tulisi ihan pelkästään eläinblogi! Mutta jos teillä on jotakin postaustoiveita liittyen Sansaan, koiran ottamiseen tai kouluttamiseen, kirjoitan niistä mielelläni 🙂

Aurinkoista loppuviikkoa!

Maija