Parisuhteen voima

Rakkaus on elämän perusta. Se toimii pohjana kaikelle sille, mitä tarvitset. Kaikilla on pohjimmiltaan tarve ja halu rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tai näin itse ajattelen. Tietenkään rakkaus ei automaattisesti tarkoita parisuhdetta kaikille, vaan rakkautta on yhtä monta muotoa kuin meitä tallaajiakin.

Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin kirjoitella aiheesta, joka on läsnä omassa arjessani päivittäin; parisuhteen merkitys ja kantava voima. Menin mieheni kanssa naimisiin viime vuoden elokuussa. Yhteistä taivalta on takana pian 8 vuotta. Naimisiin meno oli meille jo hyvin varhaisessa vaiheessa selvää, niin vahvasti tunsimme molemmat sen, että nyt mennään eikä meinata, tässä on nyt se tyyppi jonka kanssa elämää haluaa rakentaa. Kihloihin mentiinkin jo huiman vuoden seurustelun jälkeen, joka toki ihmetytti monia lähipiirissämme. Jonkin verran tuli myös tuomitsevia kommentteja koskien sitä, että olimme niin nopeita liikkeissämme. ”Teini-kihlat” eivät ikinä tulisi kestämään. Meille oli kuitenkin jo heti silloin selvää, että naimisiin mennään, mutta ei ihan lähiaikoina. Lupaus avioliitosta oli silti helppo tehdä, koska tunne yhteenkuuluvuudesta oli niin järisyttävän voimakas. Sitä tunnetta on todella vaikea selittää, joten sanon kliseisesti, että se täytyy vaan päästä itse kokemaan.

 

Kuva: Lisa McWhirter/ McWhirter photography

Koska yhdessä ollaan tallattu jo näinkin kauan, eikä kumpikaan meistä ole vielä mikään ikäloppu, ollaan saatu kasvaa varhaisaikuisuudesta oikeaan aikuisuuteen yhdessä. Sanomattakin selvää on, että tässä tilanteessa kasvetaan myös yhteen aika voimakkaasti. Koen kuitenkin, että en ole rakentanut omaa persoonaani mieheni mukaan, eikä hän omaansa minun mukaani. Olemme aina molemmat olleet hyvin voimakastahtoisia, ja tuoneet omat itsemme selkeästi kuuluviin. Temperamenttia tästä taloudesta siis löytyy! Toisilla toimii periaate ”vastakohdat täydentävät toisiaan”, mutta meillä on todella paljon samanlaisia piirteitä. Luojan kiitos ei kuitenkaan ihan samanlaisia, en nimittäin kestäisi toista itseäni saman katon alla!

Olen konkreettisesti huomannut omassa elämässäni sen, mikä vaikutus toimivalla parisuhteella voi toimintaasi olla. Meillä on niin samanlaiset elämänarvot, että omia valintoja ei tarvitse sen kummemmin selitellä tai perustella. Toinen kyllä tietää, miksi toinen tekee mitä tekee. Tärkeimpänä arvona pidän parisuhteessa toisen kunnioittamista. Sen kanssa täytyy molempien olla samalla aaltopituudella. Itselleni on esimerkiksi täysin utopistinen ajatus, että puhuisin alentavaan tai haukkuvaan sävyyn suhteen ulkopuoliselle henkilölle kumppanistani tai hänen tekemistään päätöksistä. Mielestäni se ei kuulu edes hyviin ystävyyssuhteisiin, saati sitten parisuhteeseen. Jos puolison tekemisissä jokin ei miellytä, puhutaan siitä hänen kanssaan, ei muiden. Parisuhde on kahden ihmisen välinen asia.

 

Kuva: Lisa McWhirter/ McWhirter photography

Itselleni yksi suurimmista parisuhteen voimista on se, että pystyn sen avulla toteuttamaan omia unelmiani ja yrittämään mahdottomaltakin tuntuvia juttuja. Toisen tukeen ja apuun voi aina luottaa. Sama luonnollisesti toisinpäin. Asioista täytyy tietenkin aina keskustella, ja ainakin itse koen, että tarvitsen syvällistä keskustelua usein, jotta tiedostan omat ajatusmallini ja mahdollisuuteni paremmin. Kyseenalaistaminen on myös kohtuudella toteutettuna erittäin hyvä asia, koska saan sen avulla tehtyä itsellenikin selväksi omat motiivini. Koska asioista on helppo keskustella, ei riitojakaan suurista asioista tule. Tähän toki vaikuttavat myös samanlaiset elämänarvot, sillä jos ne riitelevät kovasti keskenään, konflikteja väkisinkin tulee. Itse en halua käyttää turhaa aikaa riitelyyn (kyllä, kuulitte tämän naisen suusta), vaan sovin mielelläni niin pian kuin mahdollista. Mykkäkoulut ovat tylsiä, kun olisi niin paljon hauskoja juttuja kerrottavana.

 

Kuva: Lisa McWhirter/ McWhirter photography

Mulla on asiat tämän suhteen siis todella hyvin. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt ihmisen, joka puskee minua eteenpäin ja auttaa olemaan parempi ihminen kaikessa muussakin elämässä. Ja aina ei tietenkään ole pelkkää ruusuilla tanssimista, sen nyt varmasti jokainen tietää, mutta tämän postauksen tarkoitus ei ollutkaan kertoa kaikkia yksityiskohtia, vaan lähinnä keskittyä siihen, mitä konkreettista hyvää se voi parhaimmillaan elämään antaa. Koen olevani itsenäinen persoona, vaikka tiiviissä suhteessa elänkin. Minulle parisuhde antaa lisää pääomaa siihen, mitä olen jo valmiiksi.

Ja vaikka ajattelenkin, että rakkaus toimii pohjana kaikelle, ei se tietenkään toimi niin, että määrittelisit itsesi ja toimintasi jonkun toisen ihmisen kautta. Rakkauden ei ole tarkoitus olla rajoittavaa, eikä sen kuulu muuttaa sinua ihmisenä siihen suuntaan, mihin et halua muuttua. Rakkaus kyllä muuttaa ihmistä väistämättä, mutta niin kauan, kun itse pidät siitä mitä olet ja mihin suuntaan olet menossa, se on ainoastaan ihana asia. Omat päätökset ja valinnat teemme itse, mutta onhan se aika täydellinen kombinaatio, jos vierellä on ihminen, jonka kanssa asiat voi jakaa ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta. Siitä tietää, että on löytänyt oikean, kun joka päivä on kiire kotiin.

Ps, ystävänpäiväähän täällä ei vietetä, koska se on kuulemma ”turhin juhla ikinä”. Kukkia voi kuulemma ostaa minä päivänä vaan. Ainoa dilemma tässä on se, että niitä kukkia ja lahjuksia ei kyllä liian usein täällä näy.. :D No, niitä odotellessa, onneksi minut saa onnelliseksi myös ostamalla jääkaappiin ekstrapaljon porkkanaa ja energiajuomia. Ja ehkä niitä kukkiakin joskus ilmestyy, onhan tässä vielä yhteisiä vuosia koko loppuelämä jäljellä!

Loppuun vielä pari vanhempaa kuvaa vuosilta 2011-2013!

 

Toivottavasti sullakin on ollut oikein rakkauden täyteinen ystävänpäivä, ja vaikka ei olisi, niin joka tapauksessa päivääsi olisi mahtunut jotakin ihanaa <3

 

Maija