Sananen niistä kuuluisista piruista seinillä
En ollut uusinut passiani heti naimisiinmenon jälkeen, koska en pitänyt sitä siinä hetkessä heti tarpeellisena. Ajattelin, että ihan turhaan uusin sen saman tien, kun se kuitenkin alkaa heti vanhenemaan. Uusisin sen sitten, kun sitä oikeasti tarvitsen.
No, kuten edellisestä postauksesta kävikin jo ilmi, tarve passille tuli yllättävän nopeasti. Viikko on lyhyt aika, ja en halunnut missään nimessä ottaa sitä riskiä, ettei normaalisti tilattu passi ehtisikään saapua. Pikapassi oli mun kohdalla siis valitettavasti ainoa vaihtoehto, ja onneksi niissäkin on mahdollisuus valita nopein mahdollinen toimitus, jos sellaista tarvitsee. Kun varasimme lennot sunnuntaina, halusin heti alkaa järjestelemään asioita, koska vihaan sitä, että niiden hoitamista pitkitetään viimeiseen mahdolliseen päivään saakka. Aloimme siis heti selvittämään, pääsisinkö jo sunnuntaina johonkin passikuvattavaksi.
Onneksi nykyään maailma ei pysähdy edes sunnuntaisin (Nyt tuntuu jopa absurdilta ajatella, että ennen ruokakaupatkaan eivät olleet sunnuntaisin auki!?), ja selvitin, että Gigantissa olisi passivalokuva-automaatti, joka lähettäisi kuvat hyväksymisen jälkeen suoraan poliisin rekisteriin 24h kuluessa. Tässä vaiheessa jo ajattelin, että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Sama ajatus vahvistui, kun näin hinnan. 9,90 euroa. Ei voi olla mahdollista, tässä on pakko olla jotain haudattuna.
No, kuvat käytiin ottamassa, ja sitten alkoikin odotus siitä, milloin ne olisivat poliisin rekisterissä. Olin maanantaina aivan varma, että ne eivät ehtisi sinne ollenkaan, ja en pääsisi tänään tiistaina tekemään passihakemusta. Stressasin valehtelematta koko eilisen päivän, ja olin muutenkin vuorenvarma siitä, että passin haku menee jollakin tavalla pilalle, emmekä pääsekään reissuun.
Kuvat kuitenkin ilmestyivät rekisteriin eilen iltapäivällä ihan ajallaan, mutta se ei silti laannuttanut omaa stressiäni yhtään. En oikeasti nukkunut edes kunnolla viime yönä, kun ajatukset pyörivät vain passin hakemisen ympärillä. Tänä aamuna säntäsin poliisiasemalle heti yhdeksältä, varautuen odottamaan useita tunteja. Olin tietenkin stressipäissäni lukenut myös paljon netistä siitä, että kesät ovat ruuhkaisia ja jonotusta voi olla paljonkin, ja jos sen päivän kiintiössä ei ole enää tilaa, niin passihakemus siirtyy päivällä myöhemmäksi. Olin siis ihan paineissa siitä, että mitäs jos heinäkuu onkin todella ruuhkainen, ja usean päivän kiintiöt olisivatkin jo täynnä?!
No, lopputulema oli se, että pääsin tiskille 09:10, ja passihakemus oli tehtynä viisi minuuttia myöhemmin, ja se olisi ollut noudettavissa jo tänään. Mitään ongelmia ei minkään asian suhteen ollut. Mitä siis tästä opimme? Niitä piruja on ihan turha maalailla seinille, ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Ja vaikka tapahtuisikin, ei siitä panikoinnista olisi kuitenkaan mitään hyötyä. Pahimpaan mahdolliseen on tietenkin hyvä myös ajatuksen tasolla varautua, mutta ei sen kannata antaa pilata omaa päivää. Itse menetin yhdet yöunet, ja monta valveillaolotuntia turhaan stressaamiseen asioista, jotka tapahtuivat koko ajan omalla painollaan ja aikataulussa.
Tämä piirre on valitettavasti osa perusluonnettani. En voi sietää myöhästymistä, kiire-aikatauluja tai hoitamattomia asioita. Haluan hoitaa kaiken heti kun pystyn, niin että mitään ei jätetä viimetinkaan. Tämä keissi oli mulle kuitenkin loistava muistutus siitä, että etukäteen on asioista ihan turha stressata. Mutta pääasia, että homma hoitui, ja nyt saankin nauttia reissufiiliksestä ja rentoutua! Paitsi, että se passi odottelee mua Helsinki-Vantaan lentokentällä, enkä siis ole nähnyt sitä vielä…Vai odottaako? :D
Maija