Sundaymood ja muita kuulumisia
Täällä ollaan vietelty oikein leppoisaa viikonloppua! Tai ainakin allekirjoittanut on, sillä mieheni käy töiden ohella ammattikorkeakoulua, ja näin ollen viettää useat viikonloput koulun penkillä. Siinä on muuten ihminen, jonka työmoraalia ja ahkeruutta ihailen suunnattomasti. Mielestäni ihmisestä tekee äärimmäisen viehättävän juurikin kunnianhimo ja halu toteuttaa omia päämääriään. Täytyy olla jotakin, mitä kohti elämässä pyrkii. Motivoitunut ja päämäärätietoinen ihminen säteilee positiivista energiaa myös ympärilleen.
Meillä on myös jälleen ollut vieraita koko viikonlopun, tällä kertaa appivanhempien sijaan omat vanhempani. Ehdittiin äidin ja iskän kanssa tekemään superpaljon kaikkea eilen, muun muassa shoppailtiin ja kierreltiin ympäri Tamperetta. Shoppailureissun parhautta oli löytää kahdet farkut yhteensä 50 eurolla. Omistan todella haastavan vartalon farkkuja ajatellen, sillä minulla on tosi pitkät jalat, paksut reidet ja kuitenkin kapea vyötärö. Tuollaista tilannetta ei siis turhan usein satu kohdalle.
Illalla mentiin vielä syömään. Itse lähdin mukaan, vaikken kisojen ollessa lähellä itse mitään voinutkaan tilata. Se tuntuu muuten joka kerta yhtä hölmöltä :D! Mutta pääasia oli saada olla perheen kanssa! Ja silloin kun en ole kilpailukaudella, todellakin syön mukana tälläisissä tilanteissa. Elämästä tulee nauttia, ja ruoka on itselleni tärkeää. Mutta niin on myös oma urheilulajini, joka menee kyllä satunnaisten ravintolaillallisten ohi silloin kun ollaan matkalla huippukuntoon. Joka tapauksessa kivaa oli!
Kyllä tulppaanit vaan on ihania! Niin keväinen fiilis jo.
Tänään ollaan oltu yllättävän tehokkaita, mutta rennolla otteella. Eväät on ensi viikkoa varten lähes tehty, riisipuuro on tulossa uunissa ja aurinko paistaa. Loistava fiilis! Uusi lamppukin ehdittiin käydä jo ostamassa, sekä kuvattiin blogia ja muuta somea varten useampi tunti. Loppuiltana en kyllä ajatellut tehdä mitään.
Dieetti rullaa omalla painollaan, mutta kyllä valehtelisin jos väittäisin ettei tunnu missään. Tässä vaiheessa askel painaa jo ihan päivittäin, ja jos on paljon energiaa, voi odottaa, että se loppuu kuin seinään hyvin pian. Treeneissä ei lihaksiin saa painetta vaikka kuinka pumppailee. Kunto on tyhjä ja pienen ja löysän näköinen, mikä saa pysymään kaukana peilistä silloin kun ei ole pakko katsoa :D! Asiaan perehtymättömän korvaan nämä tuntemukset kuulostavat varmasti aivan sekopäisiltä, mutta valitettavasti mun on pakko purkaa niitä jonnekin! Homma kuitenkin toimii koko ajan, mikä on pääasia. Neljä viikkoa kovaa duunia, jonka jälkeen katsotaan mitä saatiin aikaan. Fiilikset vaihtelee kaikesta iloisen, epävarman ja luovuttamisen väliltä, mutta nyt aion vaan painaa laput silmillä ja jättää miettimisen valmentajalle.
Sellaiset fiilikset tähän sunnuntaihin, huomenna uusi viikko alkaa kuuteen töihin menolla, joka on oikeasti mun lemppari-aika mennä töihin.
Maija