Synttärihommia

Meidän perheen silmäterä, halinalle, Ripuli-Rane, tuttavallisemmin Unto- koiramme täyttää tänään vuosia. 5 vuotta on nyt mittarissa, ja me aviomiehen kanssa ihmetellään, miten aika on voinut kulua näin nopeasti. Vastahan se oli kyynärvarren kokoinen mytty, ja nyt jo keski-ikäinen herra isolla egolla varustettuna.

 

Sankari kakkunsa kanssa

 

Unto vilahtelee omissa sosiaalisen median kanavissani säännöllisin väliajoin, sillä hän on täysin oma persoonansa. En ole koskaan tavannut yhtä inhimillistä koiraa. Ja kyllä, tiedostan sen olevan eläin, vaikka sitä lapsenani pidänkin :D! Siispä tuntuu vain luonnolliselta jakaa asioita Untosta myös tänne blogin puolelle. 

Unto on rodultaan staffordshirenbullterrieri. En voisi meille muuta koiraa edes kuvitella. Mutta niinhän se ilmeisesti monenkin koirarodun kohdalla on, että kerran kun omanlaisensa löytää, ei muita halua. Staffit ovat niin ihmisrakkaita, että koen Unton olevan myös paras ystäväni. Aina vierellä, tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvässä kuin pahassa. Välillä rasittavuuteen asti.

 

 

Sanomattakin selvää siis on, että olen hullu koiranainen. Suojelisin tätä olentoa kaikelta, ja en häpeä näyttää sitä, mikä merkitys tällä olennolla on elämässäni. Siispä luonnollisesti synttärikakku on tänäkin vuonna enemmän kuin ansaittu! Paras kombinaatio on rusinaton maksalaatikko nakkikynttilöillä. Toimii joka kerta, ja makuun ei ehdi kyllästyä, kun kerran vuodessa saa! 

Mutta joo, tuli impulsiivinen halu tulla kirjoittamaan tänne jotain, koska en ole moneen päivään sitä ehtinyt työ- ja treenikiireiden vuoksi tehdä. Mikäpä sen parempi syy kuin koiran synttärit!

 

 

Jos teillä herää Untoon liittyen jotain toiveita, mistä haluaisitte lukea mielellänne enemmän, niin kertokaa! Toteutan niitä mielelläni, ja Unto isoine persoonineen on asiasta varmasti enemmän kuin mielissään!

 

Maija