me 3.0 Paranneltu versio itsestäni?

me 3.0. Paranneltu versio itsestäni?

Vai ihan vaan minä itse?

Sain lapseni ollessani 21 vuotias. Elämä muuttui nopeasti. Ja paljon pienen ajan sisällä. Siitä lähtien on menty pitkälti pienen ihmisen ehdoilla. Huomasin kuitenkin jonkin aikaa sitten, että tuo pieni ihminen ei enää olekaan niin pieni. Tuo pieni ihminen kaipaa vielä kovasti apua ja tukea minulta, mutta en voi enää käyttää sitä tarvetta tekosyynä sille etten tee asioita itseni eteen.

Olen seurannut syömisiäni fanaattisesti. Juossut lenkillä ja salilla. Valvonut öitä lapsen kanssa. Siivonnut, pyykännyt, laittanut ruokaa. Opiskellut, tehnyt töitä. Täyttänyt joka ikisen minuutin vuorokaudesta asioilla joita PITÄÄ tehdä. Pysähtymättä kertaakaan miettimään mitä HALUAN tehdä. Kunnes koitti se päivä että keho ilmoitti, että on aika pysähtyä. Nyt 30 vuotiaana olen ollut lukuisia päivä sairauslomalla, milloin mikäkin vaivannut. Juossut lukuisien lääkärien vastaanotoilla. Ei, en ole vakavasti sairas. Olen vain väsynyt. Kehoni on väsynyt, sillä olen venynyt yli sen jaksamisen.

Nyt. Nyt on aika miettiä mitä minä haluan, olla sopivasti itsekäs. Yritän opetella lisäämään arkeemme myös aikaa minulle. Ja huomenna se alkaa. uusien asioiden kokeilu alkoi tänään, tämän blogin kautta.

Ja huomenna se jatkuu, sillä huomenna menen aamulla elämäni ensimmäiseen mindfullness joogaan 🙂