Onneksi päätin tehdä tämän blogin, niin pystyn varmaan käsittelemään tunteitani vähän paremmin. Tietty tässä tilanteessa ne tunteet on vähän sekavat ja ei aina tiedä, että mitä tuntee milläkin hetkellä. Päivän aikana tunteet menee niin kamalaa vuoristorataa, että ihan pelottaa. Tänään olen itkenyt ja nauranut. Sitten itkin vähän vielä lisää. Silti olen äärimmäisen helpottunut ja on vapaa tunne. Tunnen myös vihaa, katkeruutta, haikeutta, pelkoa, innostusta… kaikkea näitä jopa viiden minuutin sisällä. Asun vielä saman katon alla uuden eksäni kanssa ja tänään teki mieli huutaa sille, että ole jo hiljaa. Sille tämä ero tuntuu olevan paljon helpompi. Ei se välitä, jos joku yrittää tehdä mulle pahaa. Mua ärsyttää niin suunnattomasti, kun eksä vaan puhuu omista asioistaan. Ei mua kiinnosta kuunnella! Se ei osaa olla hiljaa, ei ole koskaan osannut. Tuntuu, että mun niskaan hengitettäisiin koko ajan. Mun rahat kyllä kelpaa tosi hyvin ja tunnen olevani tossun alla, kauhea nössö. Jouduin kuuntelemaan tänään, että miten mun elämä tuntuu olevan niin kamalan hankalaa ja voi kun mua ahdistaa pelkkä kauppareissu. Helppoahan se on puhua tuollaisia mielenterveyspotilaalle. Sille ihmiselle tuntuu olevan myös helppoa lytätä mun hätä, oli tilanne mikä tahansa. Aina se on ollut näin ja olen ollut siitä asiasta hiljaa. Huusin sille kerran, että voisiko se puhua mulle kerrankin ystävällisesti, että ei se ole liikaa pyydetty. Kuulemma oli. Onneksi nyt ei ahdista niin paljon, kuin mitä äsken. Katsotaan uudelleen parin minuutin päästä.