Momma leipasee – Los sämpyläs gigantos
Ajattelin kirjoitella vielä miten aiemmin mainitsemani sämpylät oikeen onnistuvatkaan. En ole mikään mestarikokki mutta olen kyllä aina tykännyt kokkailla ja roikuttiinkin isoveljeni kanssa äitin housunlahkeessa pienestä pitäen että ”anna mäkin teen”. Leipominen on tietenkin paljon hauskempaa kuin perus-kokkaaminen, hyvin pitkälti sen vuoksi että siinä saa tunkea pikkusormensa taikinaan tai käyttää sitä huimaa vatkainta. Vieläkin tänä päivänä, leipominen on minusta hauskempaa kuin vaikka jokapäiväisen ruuan tekeminen. Täällä asustellessani en ole vielä oikeen päässyt kokkailuun kiinni kun raaka-aineet ovat erilaisia ja juuri se mitä tarvitsen tuppaa olemaan aina kallista tai muuta jaadajada tekosyy-selittelyä. Leiponut olen kuitenkin jokusen kerran, useimmat kerrat epäonnistuen joten tästä saattaa tulla ihan hauskaa seurattavaa tästä sämpylöiden tekemisestä – here we go!
Täytyy myöntää että ensin kysäsin äitiltiä Facebookissa että mitä helevetin eroa on sämpyläjauhoilla ja vehnäjauhoilla? Että jos sutaisen yhteen vehnäjauhoja ja kaurahiutaleita niin sehän ajaa siis varmaan saman asian? Sain myöntävän vastauksen, tai että ”saathan niistä ihan hyviä sillainkin, ei muuta kun leipomaan.”
Aloitin tämän hullunkurisen randomleipomiseni etsimällä kaapin uumenista kuivahiivan sekä kaurahiutaleet. Kuivahiiva on aivan super keksintö mutta sen kanssa temppuilu on hieman ”vaativampaa” kun se vaatii oikeasti-lämpimän lämpötilan kohotakseen, toisin kuin normihiiva joka tekee työn hyvinkin itsenäisesti, ilman kikkailua. En itse välitä maidosta joten heitin ensin puoli litraa kädenlämpöistä vettä suurimpaan eväslootaan mitä meiltä löysin (koska hienoja muovikulhoja ei ole) ja sinne sirottelin ehkä 17 grammaa kuivahiivaa (who knows, näppituntumalla) ja lopuksi 5 desiä kaurahiutaleita. Vein ne nyt (hygieenisesti) vessamme lavuaariin muhimaan, sellaiseen pikkasen kuumaan veteen (kuulemma pitäisi olla 45-asteista mutta milläs mittaat).. mietin että kun tulee olo ”auts” niin sit on hyvä. Siellä se nyt on ja pysyy, kunnes alkaa kuplimaan. Toivon että Bamse ei herää tällä välin ja mene pesemään hampaitaan.. Ah ja niin, siksi vessan lavuaarin kun ei löytynyt isoa astiaa mihin laittaa vettä ja keittiön tiskiallas odottaa tiskaajaa.. kröhöm.
Kävin kurkkaamassa ja tuoksu oli sämpylämäinen.. aka hiiva tuoksui. Ja pinnalla oli yksi kupla! Wow! Ehkä tää tästä jopa onnistuu 😉 Annan sen muhia vielä hetken, kupla tarvitsee kumppanin.
Hitsi tää vaihtoehtoinen kokkaustapa on vielä hauskempaa kuin tavallinen, tässä on jonkinlainen jännitysmomentti koko ajan päällä että nooh millonkas räjähtää taikinat pitkin seiniä.
Seuraavaksi edessä olisi muiden aineiden lisääminen, elikkäs kasa vehnäjauhoja (täytyy toivoa että tällä kertaa ei löydy paketista pikku-kuoriaisia niin kuin viimeeksi mokkapaloja tehdessä..), ripaus jos toinenkin suolaa sekä silmämääräisesti rasvaa, käytän voin sijasta oliiviöljyä koska tämän maan voit maistuvat ällön voimaisille, eivät sellaisille suolaiselle nannalle mitä suomalainen aito voi. Jos olisi juustoa niin heittäisin sitäkin tuonne taikinaan, tai ehkäpä oliiveja, mutta nyt kun on sunnuntai ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, pysyttelen ihan normisämpylöissä. Laitan kylläkin merisuolaa koska se on nannaa, olen koukussa, omnom! Aineiden lisäämisen jälkeen alkaakin se paras osuus – taikinan alustaminen!
No niin, siinä sitten erittäin oikeaoppisen näköistä aineiden lisäämistä eväsrasiaan ja jauhojen lisäämistä taikinaköntsään ja tadaa, tein jätti sämpylöitä jotka todennäköisesti kohoavat niin että mulla onkin vaan pellillinen sämpylää, sellanen levy sämpylää. Nooh, siitähän sitten leikellään! 😉 Uunin laitoin täysille, muistelisin että hieman yli 200 asteessa näitä on ennenkin paisteltu, joten 225 tuossa uunissa taitaa olla ihan passeli. Tämä uuni kyllä paistaa jotenkin oudosti että saa nyt nähdä miten käy.. uuni on lämmin, sämpylät tuosta kuvasta turvonneet jo kaksinkertaisiksi (hiiva siis toimii jeij) joten, ei muuta kun peltiä uuniin ja 10 piinaavaa minuuttia odottelua. Tai ehkä 15.
To be continued..
Sämpylät on nyt otettu uunista ja yllätyin kuinka paljon sämpylöiltä ne näyttävätkään! Kaikki ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin mutta melkein; leivinpaperi on jotain aivan kaamean laatuista joten sämpylät eivät tupanneet irrota siitä irti. Tämänpä vuoksi sämpylöidemme pohjat saivat ihan uudenlaisen paperinmakuisen loppusilauksen. Eipä haittaa menoa tuollainen! Ensi kerralla parempi onni!
Sämpylöiden ulkonäölle (jossei pohjaan kurkkaa) antaisin arvosanaksi kasin, ihan komeita ovat. Maku oli myöskin hyvä, ehkä hieman olisi saanut olla jotakin ”munaa” mukana. Toisaalta, kaapista löytyi täytteeksi ainoastaan kurkkua joten, sekin voi olla osasyyllinen latteaan makuun. Mun mielestä kuitenkin sämpylöiden tulisi olla niin hyviä että päälle riittäisi vain kunnon sipaisu voita, joten parannettavaa vielä on. Bamse heräsi kauneusuniltaan ja törkkäsin suuhun uunituoreen sämpylän, kysyin kommentteja, kuului vain ”mmm mm mm mmm mm” ja vieläkin se hymyilee – kai ne siis makoisia olivat 🙂
Ensikerralla lisään taikinaan enemmän merisuolaa ja sekoitan mukaan myös juustoraastetta ja vaikkapa valkosipulia. Ai niin: ja ostan sitä parempaa leivinpaperia! Mutta loppujen lopuksi, hyvän makuisia sämpylöitä tuli, vaikkakin hieman alternative tyylillä – leipomaan siitä vaan!
Mitähän momma leipaisee seuraavaksi, porkkanakakkua tekisi mieli.. hmmhmm
