Elämää vajiksen kanssa

Aikaisemmin kuvitteli, että tarvitsen vain muita enemmän unta ja kun olin väsynyt niin, otin pikku päiväunet. Yöuneni saattoi olla 12-14 tuntia ja sitten siihen vielä parin tunnin päiväunet. Itse en ajatellut sen olevan yhtään outoa. Tämä tietenkin johtui siitä, että kilpirauhasen vajaatoiminta oli pikkuhiljaa muuttanut elämääni ja eihän niitä oireita itse nyt huomaa, kun ne ei kuumeenlailla yhtäkkiä päälle hyökkää.

Vuosien saatossa siis olin sairastunut. Ja kun vuonna 2013 valmistuin vielä työttömäksi, niin kuvittelin, että olen vain tilaanteen takia masentunut. Mieli oli jatkuvasti maassa, vaikka yritin olla todella vahva kaikkien muiden silmissä, olin todella uupunut ja iloton. Kärsin vuosia aivosumusta, palelusta, hiustenlähdöstä, kuivasta ihosta, selittämttömästä painon noususta, ienten vetäytymisestä, äärettömästä väsymyksestä ja jne. Liikuntatottumukset on olleet aina kunnossa samoin ruokavalioni. Ja paino vain nousi ja turvotus lisääntyi. Tuolloin kävin vielä 4 kertaa viikossa salilla ja se olikin virhe, sillä kroppani heittäytyi vain hankalammaksi ja ei palautunut treenin jälkeen.

Tein itselleni diagnoosin kesällä 2015. Jolloin selvisi myös, että meillä on rankka sukurasitus kilpirauhasen vajaatoimintaan. Varasin itse ajan verikokeisiin. Verikokeet toivat helpotuksen ja selityksen oireilleni, sillä TSH oli 6.35. (normaaliarvot 0.5-4,25). Tk lääkäri vain heittäytyi hankalaksi, kun ei itse saanut keksia sairauttani. Valitteli, kun en ollut aikaisemmin tullut oireiden kanssa vastaanotolle ja päivitellen, että vajaatoiminta on vain sellainen muotisairaus. Verikoetulosten ja oireiden perusteella sain kuitenkin koelääkityksen 25 mg tyrosiinia päivässä.

Lääkkeillä sain oloni kohenemaan ja pian jo unen tarvekin palautui 8-9 tuntiin. Päiväunetkin jäivät lääkkeillä pois. Mieli koheni ja jaksoin syksyllä 2015 olleen työharjoittelujaksonikin hyvin. Ruokavaliota jouduin myös katsomaan uudelleen. Tyrosiinin imeytymistä häiritsevää kalsiumia tuntui olevan joka ruassa, joten aamupala rahkasmootie sai jäädä unholaan. Soijat ja pellavansiemenet lensivät kaapeista roskiin.

Puoli toista vuotta olen itse verikokeiden ja olotilani mukaan säätänyt lääkeannostani, koska tk lääkäri on ollut täysin osaamaton hoitamaan asiaa. Kerran jo luulin olevani liikatoiminnan puolella, mutta verikoe näyttikin, että ollaankin menossa vajaalle. Vielä on opettelemista olotilan seuraamisessa.

Uuden vuoden jälkeen oloni on taas alkanut muuttua väsyneeksi ja mieli on ollut alakuloinen. Mikään ei tunnu kiinnostavan ja pelottaa, että sanon miehelleni pahasti, kun olen välillä tosi kiukkuinen, vaikka pidänkin kiukun pääni sisällä. Kun oireet huomasin kerron miehelleni, etten tunne oloani pirteäksi minuksi. Vajaalle on siis menty ja reilusti. Pienillä lääkemäärän nostolla pyrin nyt saamaan itseni taas parempaan kuntoon ja jaksamaan tämän työharjoittelujakson loppuun.