Karibian unelmaloma

Joskus unelmat toteutuvat

Vuonna 2008 tuli Turun telakalla ihmeteltyä ”Genesis” -risteilyalusta. 19-kerroksinen loistoristeilijä jäi silloin tulevaisuuden lomasuunnitelmiin. Eikä mennyt kuin 8 vuotta, kun pääsin Allure of the Seas -laivalle seilaamaan Karibialla.

Varattiin mieheni kanssa huhtikuussa ”pakettimatka” matkatoimiston sivulta. Silloin vielä Allure of the Seas oli maailman suurin matkustaja-alus. Selvisi sitten vasta lähtöpäivää edeltävänä päivänä, ettei kyseessä ole pakettimatka ja matkatoimisto ei vastaa mistään. Ongelmia aiheutti reittilennot, jotka matkatoimisto oli tarjonnut pakettiin. Mieheni työkaveri oli sanonut, ettei JFK:n lentokentällä selviä lentojen vaihdolla alle pariin tuntiin. American Airlinesille soitettua kertoivat suoraan, ettemme tule ehtimään JFK:llä mitenkään jatkolennolle tunnin vaihtoajalla. Parin tunnin puhelun jälkeen he saivat muutettua meille lennot, joissa jouduimme jäämään välillä yöksi Philadelphiaan. Itse jouduinne hotellin etsimään yöpaikaksi. Perille Fort Laudedaleen päästiin kuitenkin hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä.

 

Ennen laivaan nousua käytiin ostamassa pari pulloa kuohuvaa, joka on maksimi määrä, mitä laivalle saa alkoholia viedä. Olihan Allure of the Sean heti vaikuttava näky. Satamassa laukut jätettiin kantajalle, jolle piti antaa tippiä, muuten laukkuja saa odottaa hytiin pitkään. Oltiin pakattu käsimatkatavaroihin uimavaatteet, jotta päästiin ennen laukkujen saapumista uimaan aurinkoiselle kannelle. Ruokaahan sai heti laivaan päästyä. Kävelykadulla Park Cafessa oli voileipiä ja Sorrentossa oli pitsaa tarjolla. Kaikki mitä pystyt laivalla näkemään on ilmaista. Juomapakettia emme kokeneet tarvitsevamme. Päätettiin, että juodaa mitä juodaa ja maksetaan sitten ostokset luottokortilla, joka oli liitetty SEALPASSiin. Meille kun tuo sukeltaminen on sen verran rakas harrastus, niin se rajoittaa heti alkoholin nauttimista edellisenä päivänä.Tuntui hurjalta maksaa juomisesta 60e per päivä, ssiihen saa monta drinkkiä vetää päivittäin. Vettä ja mehua sai kuitenkin juoda niin paljon kun jaksoi.

Risteilyn reitti oli hurrikaanien (Matthew ja Nicole) vuoksi muuttunut alkupepäisestä. Alun perin piti satamien olla Nassau Bahamalla, St Thomas ja Philipsburg St Maarten. Nyt meidän satamat olivat St Maarten, San Juan Puerto Rico ja Labadee Haiti. Oltiin varattu St Maartenille sukellus, joka nyt sitten siirtyi päivällä aikaisemmaksi uuden risteilysuunnitelman vuoksi.

Pari meripäivää meni surffisimulaattorissa ja porealtaassa. Tekemistä ja ruokaa riitti laivalla kyllä. Käytiin kattomassa Broadway musikaali Mamma Mia! sekä Oceanaria vesi-uimahyppy show. Kuten jo ennen reissua tiesimme keikki show:t olivat heti loppuun varattuja. Aika vain ei kaikkeen tekemiseen millään riittänyt. Paras laite oli ehdottomasti poreallas, joita laivalla oli 10 kappaletta. Allasalueella sai nauttia drinkkejä jopa altaassa.

Ruokailut meillä oli My time dining, jonka söimme aina samassa ravintolassa, silloin kun itse halusimme mennä syömään. Söimme aina vähintään kolmen ruokalajin illallisen, mutta useimmiten otettiin useampi alkupala ja pari pääruokaakin. Etanapannu oli ehdottomasti paras alkupala. Pari viinipulloa ostettiin ruokajuomaksikin. Pullon jämät sai jättää ravintolaan säilöön ja pullo tuotiin seuraavana päivänä pöytään.

 

Ensimmäisenä satamapäivänä saavuimme St Maartenille Philipsburgiin, jossa kiirehdimme laivasta ja pikaisesti kävelimme Scuba Fun toimistolle. Paperitöiden jälkeen saimme regulaatorit ja paineentasausliivit. Vesi oli niin lämmintä, ettei edes märkäpukua tarvinnut. Olihan taas niin mahtava sukellusreissu, jossa nähtiin haita ja kilpikonnakin. Sukelluksen jälkeen otettiin lennosta taksi Maho Beachille katsomaan, kun lentokoneet saapuvat ja lähtevät rannan vieressä. Maho Beachillä ehdittiin käydä uimassa turkoosissa vedessä ja sitten jo kiirehdittiin Maho Beachiltä pois ennen nostosillan sulkemista, joka puuroutti liikenteen. Philipsburgiin päästiin paikallisella bussilla, jossa googlemapsin avulla suunnistimme satamaan. Satama-alue oli kyllä niin turistirysä kaikkineen turistirääsineen ja juottoloineen. Tuskin jenkit satamaa kauemmaksi lähtevät edes.

 

San Juanilla Puerto Ricossa laiva saapui ihan kaupungin kupeeseen. Päästiin ihan kävelemällä vanhaan kaupunkiin ja katsomaan kauniita värikkäitä taloja. Käytiin kattomassa linnakkeita ja todettiin, että kaupungissa on pirun kuuma (+35 astetta) eli taksilla matkustettiin uimarannalle. Sattui mukava taksikuski, jolla oli näkemystä päivä polttavista asioista. Parin  kymmenen minuutin matkan päässä oli todella iso ja rauhallinen ranta, jossa oli valtavat aallot. Viihdyttiin rannalla kaksi ja puoli tuntia.

Kolmas satama oli Royal Carribeanin satama Labadeessa Haitissa. Haiti oli tuhoutunut 80%:sti hurrikaani Matthewin jäljiltä edellisellä viikolla. No se ei näkynyt Labadeessa yhtään. Koko Labadee oli niin keinotekoinen resortti risteilyturisteille. Ziplining maksoi 109 dollaria! Ihan järkyttäviä hintoja pyysivät joka asiasta ja satamassa oltiin 8 tuntia. Ranta oli täynnä korallia ja hiekka oli muualta ajettu rannalle ja turisteille oli rantatuoleja jopa 200 dollaria päivä hintaan. Kaikki henkilökunta oli kokoajan käsiojossa tippia pyytämässä. Onneksi pääsi taas päivän päätteeksi poreasltaaseen rentoutumaan kolmeksi tunniksi.

Laivalla jäin hurjasti tekemistä, että ehdottomasti toisenkin kerran Karibian risteilylle olen valmis vaikka heti lähtemään. Paluu lennot meni sujuvammin ja lentokentillä ehdittiin ostoksillakin käydä ja syödä.