Päivähoidossa

Alkuun työttömäksi joutuminen tuntui kurjalta, mutta nyt työttömyys ei niin huonolta vaikutakaan. Pääsin heti töiden loputtua työvoimakoulutukseen. Henkinen olotilani ja iloisuus on ainakin lisääntynyt, kun olen päässyt edellisestä työpaikastani pois. Helpotus on ollut suuri. Miehenikin on huomannut eron, sillä en enää työpäivän päätteksi tule kotiin huonolla tuulella, stressaantuneena ja surullisena. No raha-asiat ovat vain huolenaiheena työttömällä.

Työnjohdon työvoimakoulutuksessa meillä on uskomaton porukka talonrakentamisen ja maanrakentamisen ammattilaisia. Ja sitten on mie, joka en kuulu kumpaakaan alaan. Päivät on onneksi lyhyitä ja huumoria sisältäviä. Torstait ja perjantait menee kyllä aikalailla aina aiheen ulkopuolelle, sen verran härskejä juttuja mauttomuuden rajoja hipoen. Tässä porukassa ei tosikot pärjää. Minut ainoa nainen on otettu porukkaan oikein hyvin.

Minulle tämän koulutuksen tärkein anti on oppia lisää taitoja projektinhoitoon sekä esimiestehtäviin. Työharjoittelua on kaksi kuukautta, ja hyvän paikan sattuessa on mahdollisuus työllistyä sen kautta. Joten olen kovasti yrittänyt etsiä sopivaa harjoittelupaikkaa, mutta paikat ovat kiven alla, vaikka olisinkin ilmainen työntekijä.