Pihlajanmarjoja työpaikalla

Työpäivä pohdintoja
Taas olen määräaikaisessa työssä. Mikä ei ole yhtään minulle yllätys. Mutta kun päivittäin näen kaksi juuri saman aikaan vakituiseen työhön palkattua ja kanssani saman ikäistä miestyöntekijää, jotka nukkuvat työpöydän päällä ja valittavat huonosti nukuttuja yöunia ja pikkulapsiarkea, en voi olla miettimättä kysyttiinkö heiltä haastattelussa ”onko lapsi ja onko tulossa lapsia ja tätä työtä ei voi tehdä, jos on pieniä lapsia”. Molemmilla mieskolleegoilla siis on pieniä lapsia ja he saivat vakituisen paikan. He eivät tee 100% päivästä töitä vaan suurin osa päivästä menee joko haukotteluun, unien vähyyden valittamiseen tai sitten nukkumiseen.

Työkuva on pelkkää konttorihomma ja jos tuuri käy niin joskus pääsee asiakkaiden luona käymään. Vaikea on hahmottaa, miksi tätä työtä ei voi tehdä, jos on lapsia. Näyttää se ainakin miehiltä onnistuvan. Ovat myös olleet poissa, kun joku lapsi on sairastanut. Lapsettomana naisena ihmetys vain on suuri. Määräaikani päätyttyä luultavasti työsuhteeni taas päättyy ja nämä pöydillä nukkuvat miehet saavat jäädä tänne nukkumaan, vaikka työtä ei voi tehdä, jos on pieniä lapsia. Nyt seuraavan kerran kun tulevissa haastatteluissa lapsi asia nousee esiin, sillä sehän kysytään aina, niin osaa kyllä näin työkokemuksella sanoa, että onnistuu se miehiltäkin niin miksi se ei onnistu naisiltakin.