Viva La Mexico!

I wanna dance by water ’neath the Mexican sky
Drink some Margaritas by a string of blue lights
Listen to the Mariachi play at midnight
Are you with me, are you with me?

Siitä se idea sitten lähti. Meksikoon oli päästävä.

Keväällä tuli Finnairilta mainos sähköpostiin, että alkavat talvella lentämään suoraan Helsingistä Meksikon Puerto Vallartaan. Meillä molemmilla oli Finskin Voucherit, niin siinä matkaa suunniteltaessa päätettiin, että lähdetään Meksikoon. Toinen vaihtoehto olisi ollut Dominikaaninen tasavalta Puerto Plata, mutta kun viime vuonna jo Karibialla vierailtiin, niin Meksiko voitti.

Varattiin heti ensimmäinen lento ja hotelli katsottiin sitten paikkaan tutustumisen ja vertailujen jälkeen netistä. Matkaan lähdettiin 5.11.2017. Oulusta Helsinkiin lentäen ja Helsingissä meitä odottikin portilla juhlavat lähtöseremoniat puheineen, musiikkiesityksineen ja tarjoiluiden kanssa. Tunnelma oli mahtava, vaikka edessä olikin Finnairin pisiin lento 12,5 tuntia.

Lennolla meille vielä tarjottiin ilmaista shampanjaakin. Me olimme tilanneet ennakkoon vielä oman shampanjapullon, jotta päästin oikein kunnolla lomatunnelmaan. Lento oli pitkä ja eipä tullut yhtään nukuttua, vaikka koneessa oli paljon tilaa. Lennettiin Finnairin lippulaivalla eli A350XWB:llä. Perillä meitä odotti lentokenttä kaste, jossa meksikolaiset lentokenttä palomiehet suihkuttivat vettä lentokoneen päälle. Terminaalissa meitä vastassa oli tequila paukut ja paikallisia lahjoja sekä Mariahci bändin musiikkia. Eipä voinut loma alkaa upeammin.

Ja voi sitä lämpöä ja kosteutta. Ennen kaikkea kosteutta, sillä välittömästi paita liimautui ihoon kiinni. Hotellihuone oli iso ja uusi, eikä haissut homeelle. Parasta oli sijainti Zona Romanticalla ihan rannan läheisyydessä ja kaikkien ravintoloiden vieressä.  Ensimmäisenä iltana ei muuta meinattukaan kuin käydä syömässä ja pistää Meksikon aikaan nukkumaan, jotta maanantai käynnistyisi paikalliseen aikaan.

Päiväsuunnitelmissa meillä oli lähinnä tutustua paikkaan ja viettää aikaa mahdollisimman paljon tyynessä valtameressä. Vieressä oleva ranta oli pitkä ja pehmeä hiekkainen. Rannalla oli kaikki palvelut lähellä ja otettiin aina rantatuolit ja varjot päiväksi. Tilattiin cervezaa ja margariittoja ja todella hyvää ruokaa suoraan rantatuoleille. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Rantatuolien käytöstäkään eivät perineet maksua, kun tilasi jotain ravintolasta. Ja lisäksi ravintoloissa oli vessa ja suihkut käytössä.

Pahalta jetjagilta säästyttiin, vaikka jouduttiinkin ottamaan pitkät päiväunet heti ensimmäisen päivänä, muuten kyllä päänkin sisällä aika siirtyi paikalliseksi hyvin nopeasti.

Kun lähiranta oli tullut jo tutuksi, päätimme lähteä bussilla kohti Sayulitaa. Tarkoituksena oli opetella surfaamaan. Bussimatka oli jo elämys sinänsä, sillä bussi oli jolta 20-luvulta. Ihan hirveä matkustaa 1.5 tuntia kolisevassa ja aivan sairaan kuumassa bussissa. Penkeissä oli keskellä reikä ja ovet eivät todellakaan menneet kiinni ja hyvä niin sillä, ilmastointi kulki sitä kautta. Maisemat olivat kyllä vaihtuvia, kun tie kulki kuivien peltojen kautta ja vuorisen sademetsän läpi.

Sayulitissa ennen kuin rannalle pääsimme, kävelimme erään surffauskojun ohi. No siinä sitten päätettiin tehdä pikaisen kyselyt, että onko surffauskelit kunnossa. Mukava pienikokoinen mies otti meidät lämpimästi vastaan Sayulitaan kertoen, että tänään on oikein huono keli surffata. Oli huonot aallot ja kuun asentokin oli pielessä. Mutta kuitenkin surffausopettajan kanssa kävelimme rannalle katsomaan aaltotilannetta. Rannalla näky oli se mitä surffiopettaja oli kertonut, ei ollut surffauskeli. Joten se siitä surffaamisen opettelusta sitten siltä päivältä. Vietettiin siinä rantapäivä Sayulitassa ja palattiin vielä rannalta lähdettäessä juttelemaan siihen surffauskojulle. Samalla buukattiin sitten seuraavaksi päiväksi sukellusreissu ja perjantaille surffauksen opetus Punta Mitassa, jossa oli paremmat aallot. Bussia ei paluumatkalle otettu vaan taksilla huristeltiin takaisin Puerto Vallartaan.

Tarkoituksenamme oli sukeltaa Meksikossa, joten paikallinen sukellusohjaaja Daniel haki meidät aamulla hotellilta ja ajeltiin Punta Mitaan, jossa meitä jo vene odottikin. Siinä jouduttiin puolisen tuntia odottamaan toisia sukeltajia, jotka sitten eivät olleetkaan sertifioituja sukeltajia. Jenkit luulivat, että sukeltamaan voi lähteä ilman mitään koulutusta ja että vielä samana päivänä heillä oli lento. Harmillisesti sukellusohjaajalta jäi tulot saamatta, mutta saatiinpa privaatti sukellus. Sukelluspaikkana oli Islas Marietas ja ainahan sukeltaminen hauskaa on.

Perjantaina vuorossa olikin aallolle melomista, laudan päällä pääsemistä ja pysymistä laudalla. Surffiopettaja David oli ihan loistava opettaja ja helkatin hauska heppu. Rannalla kuivaharjoittelun jälkeen aallon päälle pääseminenkin onnistui heti ekalla kerralla. Melominen takaisin merelle olikin päivin raskainta puuhaa. Kunto ei montaa tuntia melomista jaksanut, mutta kuten David sanoi surffaaminen on kuin baarissa olemista; aina yksi vielä ja sitten lähden. Surffauksen jälkeen saatiin kyyti Buceriasiin, josta maailman karmeimmalla bussikyytillä hotellille.

Loman viimeiset päivät vietimme rannalla ja käytiin myös jenkeille suunnatussa ostoskeskuksessa ja Walmartissa. Ilman Walmarttiahan ei jenkit selviä. Otettiin vielä lähtöpäivälle lentokentän vierestä konttihotellista huone, jossa päästiin käymään suihkussa ennen lentokentälle lähtöä. Lentomme lähti vasta kahdeksan aikaan ja sekin tietenkin myöhästyi meksikolaisen tunnin verran, joten Finnairi ei saanut laukkujamme jatkolennolle.

Kaikin puolin aivan huippu reissu. Meksiko oli loistava lomakohde. Yhdessä huonossa ravintolassa käytiin, kun ei jaksettu jonottaa siihen ravintolaan, mihin oltiin suunniteltu menevän. Muuten palvelu pelasi ja ihmiset olivat superystävällisiä. Aamiaispaikan tarjoilijakin kutsui meitä Sin cebullaksi. Ihmisiä ennen kaikkea jää kaipaamaan ja lämpöä. Ihana loma kohde!