Yhden kilon kohtu

Mitä sä olet mieltä, eikö tuo koira olekin jotenkin vaisu? Pitäskö meidän nyt kuitenkin ihan vaan varalta soittaa sinne päivystävälle eläinlääkärille?

Vajaa tunti puhelusta ja ollaan klinikalla.

Verikokeita, karvojen ajelua surrur, tippaletkuja ja – telineitä, ultraääntä ja lisää happea.

Punasolut, leukosyytit, maksa ja munuaiset. Lääkäri puhuu hepreaa.

Muutama sana menee ymmärrykseen asti. Kohtutulehdus, leikkaus, nyt heti, KIIRE!

Tirautan itkut, ihan vaan kaiken varalta.

”Menkää kotiin, soitellaan sitten leikkauksen jälkeen” , lääkäri sanoo.

***

Kuva lääkäristä, ihan vaan kaiken varalta

 

Usean piiiiitkän tunnin jälkeen puhelin vihdoin soi. Kaikki meni hyvin, Possun voi hakea kotiin jo muutaman tunnin päästä.

Itken taas, onnesta ja helpotuksesta.

***

Yöllä ajelen takaisin lääkäriin. Saan nähdä kilon painoisen tulehtuneen kohdun lillumassa kaarimaljassa. Yäk.

Kotiintuomisiksi kasa lääkkeitä, kotihoito-ohjeita, ruokaa ja hyvin rento koira. 

Miten reilu 15 kilonen koira voikin painaa näin paljon! 

 

 

Hossu! Hossu! napero hihkuu innosta aamulla, kun rakas karvaturri on tullut takaisin kotiin. Hossu pipi. Ai-ai. 

 

Pipiiihh

 

Paita päälle, tena lady pöksyyn ja lääkettä kuonoon. Possulle siis.

 

 

Askel alkaa taas kohta olla kevyt, koiralla ja omistajilla. Koira keveni sen kilon kohdun verran, omistajien pankkitili vajaan 1000 euron verran mutta eniten keveni sydän, jolta vierähti suuren suuri huolen möhkäle.