Sadepäivän ilo

Aamulla sataa, päivällä sataa, illalla sataa. Jos ei sada, niin ainakin on harmaata, kylmää ja tuulista. Hrrrrr. Missä se meidän kesä nyt oikein on?

Naperon kanssa on levitetty legot, ajettu autoilla, piirretty, puhallettu saippuakuplat, katsottu you tubesta kaikki traktori- ja kaivinkonevideot sekä oltu piilosilla, kaikkia näitä ainakin sen sata kertaa. Siltikin äiti ja lapsi alkaa jo kilpaa kiipeillä pitkin seiniä.

Apua! Mitä kummaa viihdykettä enää voi keksiä? mietin mielessäni ja ehkä vähän ääneenkin.

Pukka! kuuluu iloinen hihkaisu vaatehuoneesta, kun napero sovittelee kumppareita (vääriin) jalkoihin.

Oi, nuo unohduksissa olleet arjen sankarit, kumpparit. Tietenkin! Kuinka mä en aiemmin tätä keksinyt?

Siispä ulkovaatteet päälle, kumpparit jalkaan ja ulos lätäköihin hyppimään. Mikä oiskaan mukavampaa? Parasta on, jos omistat itsekin kumpparit niin sinne samaan lätäkköön roiskimaan vaan.

Hyppää! Vettä! napero hihkui ja nauroi, hyppi ja pomppi rapakosta toiseen.

Iloa aidoimmillaan keskellä harmaata päivää.

Illalla järjestettiin vielä aikuisten beach partyt keskelle olohuoneen lattiaa. Pöytiä sivuun ja crossboccia kisa käyntiin.

Parasta tällä rannalla oli se, että kesämekossa tarkeni hyvin myöhään yöhön asti ja juomat pysyi sopivan kylmänä koko illan.

Vaikkakin tuo raitamatto toimi hyvin mitta-asteikkona pisteenlaskussa, niin silti välillä kaivattiin mitanauhaa ja sen puutteessa mittana käytettiin kaikkea koirankupin ja pölyhuiskan varren väliltä. Ai mekö muka kilpailuhenkisiä?