”Alpo”

Viime kerrasta täällä on kulunut jo ihan luvattoman kauan aikaa vaikka täällä jo lupailinkin stoppia blogihiljaisuudelle. Hups ja anteeksi.

Viime aikoina kaikki se aika, jonka yleensä olen kuluttanut blogin parissa tai muuten vaan omaan olemiseen on kirjaimellisesti mennyt joko nukkuessa tai wc- pönttöä halaillessa. 24/7 jatkuvalle unentarpeelle ja oksentelulle on toki nimikin, taudinkuva on nimittäin masussa kohisten kasvava vauva. Tuttavallisemmin ”Alpo”, niin kuin tuleva isovelikin jo häntä kutsuu, vaikka muuten ei vielä ihan taidakaan ymmärtää aikuisten outoja puheita vauvasta saati tulevasta isoveljeydestä. 

Nyt tosin taidetaan alkaa jo olla voitonpuolella alkukauheuksien kanssa, sillä päiväunet ei enää päivittäin venähdä pari tuntisiksi, aina en enää illalla nukahda naperon kanssa samaan aikaan enkä heti puolen tunnin päästä sohvallekaan, wc- pönttöäkään ei ole tarvinnut lähemmin tutkailla enää läheskään joka päivä. Pienet välituuletukset taitaa siis olla paikallaan. Wuhuu!