Äitiystraumoja

Vauvan tuloon on valmistauduttu mm. tilaamalla naperolle isojen poikien sänky. Tähän asti herrakainen on nukkunut pinniksessä, jonka reuna on poistettu ja pohja laskettu alas eli pienten isojen poikien sängyssä siis :). Sängyn saapumisilmoitus tulikin ihan jo muutamassa päivässä ja sitä lähdettiin yhdessä innostuneen ison pojan kanssa postista hakemaan. Kotona napero ei millään olisi malttanut odottaa paketin avaamista, koska hei, isojen poikien sänky. Ja voi isot ja pienet pojat sitä pakettia kuulkaas avattiin kynsillä, saksilla ja miltei hampaillakin ja kun se vihdoin saatiin auki ja Aki veti ensimmäisen palan ulos paketista…

– Musta! Siis tämä sänkyhän on musta! Eikö tän pitänyt olla valkonen?

Joo, piti joo mutta ei, eipä ole ei. Palautukseen. Sänkyä takaisin pakatessa napero ei enää pystynyt pidättelemään kyyneleitä ja taisipa äitikin tirauttaa salaa muutaman kumartuessaan halaamaan ja lohduttamaan.

– Kulta pieni, ei mene kun ihan hetki ja se oikea sänky tulee.

***

Ihan hetki vain vaihtui pariksi viikoksi.

– Tuliskohan se kuule tänään se sun sänky, mitäs luulet? Vois tiiätkö varmaan vaikka tullakki.

Päivän sähköposti tiesi kertoa, että ei muuten tule. Eikä tule seuraavaan pariin kolmeen viikkoonkaan.

Nyt on taas äidin vuoro itkeä. Voi p****a!

Pikainen laskutoimitus kertoi, että sänky tulee aikaisintaan kahden viikon päästä ja vauvan laskettuaika on noin viikon päästä. Myöhimmillään sänky tulee kolmen viikon päästä ja myöhimmillään vauva tulee kolmen viikon päästä. Apua! Meillä on mitä todennäköisimmin kohta yksi sängytön lapsi. Kumpi aiheuttaa vähemmän lapsuustraumoja, sängytön iso poika vai laatikossa nukkuva vauva? En tiedä mutta molemmat vaihtoehdot aiheuttaa ainakin äitiystraumoja.