Apua! Lapseni pilaantuu
”Et kai sä enää Nooa nukuta? Siis sehän on kohta jo 2- vuotias!”
Öö, nukutan joo…
”Ei meidän Liisa-Petteriä ole nukutettu koskaan. Tuolla ne lapset just pilataan, että vielä tuonkin ikäisenä ooikeen nukutetaan ja kaikkea.”
???
Eli pitäisikö mun nyt siis ymmärtää, että lapseni pilaantuu?
Miten se pilaantuminen nyt sitten ilmenee, sitä en ole koskaan huomannut näiltä ihmettelijöiltä kysyä.
Mustuu ja pehmenee kenties kuin hedelmät, harmaantuu kuin jauheliha vai käykö Nooa paralle kuin kosmettikalle pilaantuessa, tuoksu ja koostumus muuttuu.
Ja tämä kaikki vain sen vuoksi, että äiti ja isi on iltaisin lukenut satuja, laulanut ja silittänyt poskesta, kunnes uni on tullut. Ja vielä välillä olleet jopa niinkin ajattelemattomia, että ottaneet samaan sänkyyn koko yöksi kainaloon tuhisemaan.
Pilallehan sitä taitaa jo mennä vähemmästäkin.
Niin sitä on pilalla tosin äitikin. Vieläkin, näin 29 vuoden iässä, iltaisin nukkumaan mentäessä Aki hipsuttaa hiuksista, silittää selästä tai ottaa kainaloon.
Jos pilalle meneminen on tätä, niin rakastan pilaantumista.
Ja niin rakastaa lapsenikin.