Enää vajaa kahdeksan tuntia ja vuosi 2014 on taputeltu, loppuun käsitelty ja historiaa.

Vuoteen 2014 mahtui pieniä murheita ja suuria suruja mutta sitäkin enemmän iloa, onnea ja rakkautta. Vuoden aikana on naurettu mahat kipeäksi, itketty niin ilosta kuin surusta, otettu askeleita tuttuun ja tuntemattomaan, harhaan ja oikealle tielle, opittu uutta ja varmaan myös unohdettu jotain vanhaa. Ennen kaikkea vuoteen 2014 on mahtunut paljon elämää ja se on tuonut mukanaan suuren joukon unohtumattomia hetkiä ja ison kasan ihania muistoja.

Tässä vaiheessahan nyt kuuluisi luvata jotain suurta ja mullistavaa vuodelle 2015. Voisin luvata laihduttaa, aloittaa hullun kuntokuurin, lopettaa suklaan syömisen, siivota enemmän ja pyyhkiä pölyt joka kerta myös korkeimmilta hyllyiltä, jonne kukaan ei näe. En kuitenkaan aio luvata mitään näistä, koska tiedän, että en niitä kuitenkaan pitäisi. Sen sijaan lupaan, että teen vuodesta 2015 vielä tätäkin vuotta mahtavamman, nauran enemmän ja muistan nauttia myös pienistä arjen ohikiitävistä hetkistäkin.

Rakettien räiskettä, tähtisadetikkujen säihkettä ja skumpan kuplia (tänä iltana mun kuplat tosin tulee vain limukasta), ei vain tälle iltaa vaan koko seuraavalle vuodelle. Sinulle, minulle, meille kaikille.