Epärehellisyys maan perii
”Hakijalla ei ole oikeutta työttömysetuuteen…” päätöksessä lukee.
Näin ihanasti Suomen hyvinvointivaltio tukee siinä tapauksessa, kun olet ensin reippaana lähettänyt työhakemuksia, käynyt haastattelussa, saanut työpaikan, mennyt töihin ja saanut ensimmäisenä päivänä potkut raskauden vuoksi.
90 päivää karenssia eli toisin sanoen kolme kuukautta ilman euron euroa sen vuoksi, että se joku päättäjä siellä jossain korkealla pallilla istuessaan katsoi, ettei minulla ole näyttöä asiasta, koska sitä ei ole painettuna mustaa valkoisella. Se joku päättäjä uskoi todella, että vaikka olen itkien (kirjaimellisesti) hakenut apua työsuojelusta ja itkenyt (jälleen kirjaimellisesti) kohtaloani työkkärin tiskin takana, ei se vain voi olla totta. Eihän raskauden vuoksi kukaan potkuja saa. No, niin luulin minäkin aiemmin ennen kun se minulle päin naamaa ilmoitettiin ja luuloni harhaksi todettiin. Luulin myös, että elämässä rehellisyys kannattaa. Ei kannattanut. Luulin, että ihmiset ovat luotettavia. Ei ne olekaan. Luulin, että oikeus voittaa. Ei se voitakkaan.
Onko nyt todella niin, että rehellisyys on so last season, valehtelusta on tullut uusi musta ja elämässä pärjää vain kieroilulla ja epärehellisyydellä?
