Kaikkia mahdollisia lihaksia särkee eikä se särky todellakaan johdu liikunnasta. Päässä humisee kuin se olisi upotettu kultakalamaljaan. Lähiympäristö täyttyy niistämisestä märistä nessuista. Palelee ja on kuuma ja kurkkuunkin on pesiytynyt kaktus tai kaksi. Oihvoih, p*****een syysflunssa. Voi syksy, eikö se riitä, että olet häätänyt kesän pois, tuonut pimeyden ja vesisateen eikä mulla ole edes kumppareita? Mutta että vielä flunssakin? Kohtuutonta, sanon minä.

Viime päivien vakiovarustus

Jos tästä jotain hyvää pitää keksiä, niin viltti, villasukat ja höyryävä kuppi kuumaa teetä sekä ihana mies, joka kuumeessa lähtee hakemaan apteekista mulle särkylääkettä. Viltin alle voi aina välillä napata ohi viilettävän naperon kutitettavaksi tai piilosille, koska isihän ei meitä huomaa vaikka varpaat vilkkuu ja viltti hytkyy kikatuksesta. Naperon mentyä nukkumaan voidaan Akin kanssa yhdessä maata sohvalla kuin pienet merinorsut, niistää kilpaa ja voivotella huonoa oloa yhteen ääneen. Avioparin arjen romantiikkaa parhaimmillaan 🙂