Mitä tulee, kun yhdistetään muutaman tunnin yöunet, lento- ja bussimatka naperon kanssa, melkein olemattomaksi jääneet pienen miehen yöunet ja kiljuva nälkä?

Väsyneet ja nälkäiset vanhemmat ja lapsi. Ja yksi itku. Äidin itku.

***

Hyökkäyssuunnitelmana oli viedä tavarat hotelliin ja lähteä syömään jotain helppoa ja nopeaa, päädyttiin Burger Kingiin.

’Pari tuplajuustoateriaa ja yksi happy meal. Juomiksi cola lightia ja olisko vaikka maitoa siihen lapsen ateriaan?’

Maitoa?!

Yhdellä pienellä kysymyksellä saatiinkin sitten koko Burger King sekaisin. Tiskin takana alkoi kuhina ja käsien levittely, neljä eri myyjää kävi varmistamassa tarkoitinko varmasti maitoa. Suklaan vai mansikan makuista? Ai ihan ilman makuako? Oletko varma?

Päädyttiin suklaamaitoon.

Hampurilainen ja suklaan makuinen maito massussa, kakka housussa.

’Yäh, tämä vessa on aika likainen. Äiti laittaa sut nyt seisomaan tuohon pöntön kannelle niin saadaan se vaippa pois, älä tuu siitä pois kun toi lattia on niin likanen ja sulla ei ole nyt kenkiä, jooko.’

Vaativa koputus oveen. Toinen koputus. Kuusi koputusta yhteensä vaikka kuinka yritän huudella, että hetki menee vielä.

’Yhyyy, byääh. Lapsi ei edes saanu maitoa ja sitten ei edes rauhassa saa vaihtaa vaippaa likasessa vessassa. Yhyy-yyy. Tämä on ihan kauhea paikka, piti muka olla lapsiystävällinen mutta rattailla ei pääse kassalle eikä vessaan, syöttötuolia ei ole ja sitten mä vielä joudun vaihtamaan kakkavaipan kauheella kiireellä, kun joku koputtelee vihasesti oven takana. Byääh.’

Pyyhin kyyneliä kädenselkään, kun Aki puistelee päätä ja naurahtaa, etten voi tuommosesta itkeä. Voinpas.

***

Pikät yöunet, löhöilyä auringossa, pärskyttelyä uima-altaalla, hyvää ruokaa ja seuraa sekä paljon ystävällisiä hymyjä. 

Tästä tuleekin hyvä loma.