Ensimmäinen vuosi päiväkotilaisen elämää on nyt ohi.

***

Ensimmäinen hoitopäivä alkaa

Elokuussa suljin päiväkodin portin silmät täynnä kyyneleitä ja yritin vaivihkaa pyyhkäistä poskelle karannutta kyyneltä.

– Muistan tuon tunteen hyvin mutta kyllä se kuule siitä kohta helpottaa. Lohdutti jonkun toisen lapsen äiti ja taputti rohkaisevasti olalle.

Syyskuussa itkin salaa sitä, että Nooa ei enää itkenytkään. Yhyy, sinne se jäi mielellään tätien syliin ja vilkutti. Byääh, eikö sillä enää ole äitiä yhtään ikävä.

Eilen kuivasin kosteita silmäkulmia, kun näin oman pienen murun reippaana laulamassa ja tanssimassa ensimmäisissä kevätjuhlissa. Oih, siellä se eturivissä pyllistelee peikkojumppaa ja osaa hyppiä tasajalkaakin, mun iso pieni. Sydän meinasi ihan pakahtua ylpeydestä.

Ensimmäinen jätskituutti ensimmäisen kevätjuhlan jälkeen päiväkodilla

Ensimmäiseen päiväkotivuoteen on mahtunut äidin itkujen lisäksi myös paljon naurua, iloisia jälleennäkemisiä, onnistumisen tunteita, pienin käsin tehtyjä taideteoksia, flunssia ja oksennustauteja, itkua, potkua ja raivareita. Ensimmäiseen päiväkotivuoteen on mahtunut paljon elämää.

Saa nähdä kumpi loman jälkeen itkee enemmän hoitoon paluuta, äiti vai lapsi.

Veikkaan, että äiti.

Pssst. Kiitokseksi hyvästä hoidosta vietiin hoitajille itse värjättyjä marenkeja lasipurkissa, jotka jo esittelinkin instagramissa. Idea näihin tuli Mennään vaan!– blogin Morsiolta.