Leipuri Hiiva ja (liian) iso pala kakkua

Leipuri Hiiva, hän asuu kumputiellä. Hän pullat, kakut leipoo siellä…

Täällä on elinen päivä leikitty Leipuri Hiivaa, koska Akin kolmikymppiset. 

Yleensä mun leipomukset on aina samaa tuttua ja turvallista, mokkapaloja, britakakkua, korvapuusteja… Juhlan kunniaksi päätiin kuitenkin repästä ja tehdä jotain ihan muuta. Päärynäpiirakkaa, tonnikalaquichea ja kakkua. Vanhalle pallistille (hih, tämä naurattaa mua aina vaan) jalkapallokakku — tietenkin!

Apua! Eiiih! Mä en leivo enää ikinä! huusin mielessäni ainakin silloin kun

– keksin tehdä sitä karamellijuttua päärynöiden päälle, niinkuin ne aina tekee kaikissa mastercheffeissä ja muissa. Ensimmäinen lopputulos oli kaksi kivikovaa ruskeaa sokerikökköä päärynäpiirakan päällä. Ei hyvä.

img_1988.jpg

– olin tehnyt quichen pohjan ja huomaan, että mun ainoa piirakkavuoka on uunissa, irtopohjavuoka äitillä, äiti asuu melkein 100 kilometrin päässä ja naapurissa asuvalla siskolla ei ole yhtään piirakkavuokaa.

– huomasin tonnikalatäytettä tehdessä, että täytteen neljästä kananmunasta puuttuu kolme ja kermastakin puolet.

– olin koonnut jalkapallokakun liian löysästä täytteestä, joka sai kakun lösähämään ihan muodottomaksi palloksi.

– tajusin, että pakko tehdä kokonaan uusi kakku ja sen uuden kakun on oltava hyydykekakku. Aikaa on ehkä neljä tuntia ennen kuin vieraat tulee ja pitäisi vielä vähän siivota ja käydä suihkussakin.

– huomasin, että jalkapallon pinta koostuu sekä viisi- että kuusikulmioista, joiden pitäisi saumattomasti sopia yhteen. Ja silloin kun tajusin, ettei meidän asunnosta löydy yhtään viivotinta eikä varsinkaan sellaista asteviivotinta.

– alkaessa kaulimaan sokerikuorrutetta kakun päälle huomasin, että purkki jota luulin tomusokeriksi onkin perunajauhoja.

img_1991.jpgOi, mikä ihana sotku

 

Ei vitsi mä vaan olen niin hyvä! huusi pieni ääni mun sisällä, kun

– tein uuden karamellihässäkän ja se onnistui!

– tein piirakan uunivuokaan ja se onnistui!

– jätin täytteestä kolme kanamunaa pois ja korvasin kerman vedellä ja se onnistui!

tein uuden hyydykekakun muutamassa tunnissa ja se onnistui!

käytin raksamittanauhaa jalkapallon kuvioiden piirtämiseen ja se onnistui!

kaulin sokerimassan tomusokerin sijaan perunajauhoilla ja se onnistui!

Viimestään siinä vaiheessa tuuletin vähän salaa, kun sytytin kynttilät jalkapallolta näyttävän kakun eteen ja leipomukset hävisivät parempiin suihin kehujen kera.

 

img_1992.jpg

Vanha ja nuori pallisti tulensammutus puuhissa 😀

 

Hmmm, mitähän leivottavaa sitä keksiskään kesällä Nooan synttäreille?

 

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe

Tittu!

Jokainen meistä on varmasti ainakin kerran hauskuuttanut itseään lukemalla lasten suusta- juttuja ja nauranut mahansa kipeäksi. Onko kukaan muu huomannut, että yleensä ne kaikista hykerryttävimmät jutut tapahtuu kaupassa tai kaupan kassalla?

Meillä tuo napero ei vielä niin paljoa puhu, että joutuisin posket punaisena kuuntelemaan, kun se selittää kassatädille kuinka äitillä juuri pääsi pieru, mitä vanhempien makuuhuoneessa yöllä touhuttiin tai toteaa edessä olevalla tädillä olevan iiiiso peppu. Onneksi.

Ei me silti olla niiltä kanssa shoppailijoiden naurun tyrskähdyksiltä ja paheksuvilta katseilta vältytty.

***

Nooa istuu kauppakärryissä joilla surffaillaan hyllyjen välissä, välillä pysähdytään nappaamaan joku tarpeellinen tavara kärryyn.

”Mamma”, oltiin maitohyllyllä. ”Pappe”, oltiin paperihyllyllä. ”Hauva”, oltiin koirien herkkujen kohdalla. ”Tittu!”, oltiin vaippaosastolla.

Niin kulta, siellä oli niitä tutteja. Hyvin sä tiedät.

”Tittu, tittu…Nonno tittu”

Eihän Nooa käytä tuttia. Nukkumatti tuo sitten illalla tutin, ei me päivällä semmosta tarvita.

”Äitiiii tittu”, vaatii napero.

Mummut ympärillä katsoo. Hymyilen ja käännyn.

Tutti. Se on Nooa tutti. Sano tutti. Yritän isommalla äänellä. Jospa ne mummotkin tajuaisi.

”Tittu! Tittu!” Nooa vastaa ainakin yhtä isolla äänellä takaisin.

Lisää katseita. Huvittuneita hymähdyksiä, hämmentyneitä ilmeitä.

Uusi lähestymistapa, jospa se auttaisi.

Alan lallatella ääneen. Tuttituttituttiiii.

”Tittutittutittuuuu”, napero lallattaa samalla nuotilla takaisin.

Tuttituttiii.

”Tittutittuuu.”

Tutti.

”Tittu!”

Voihan tittu! Luovutan.

Alan nauraa ja niin tekee naperokin.

***

Kuinkahan monen perheen ruokapöytäkeskusteluissa tuolloin kauhisteltiin äitiä, joka vaan nauroi, kun napero huuteli kirosanoja kaupan käytävillä.

Toinen pieni kun vaan olisi niin kovasti halunnut tuttia, ei muuta.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä