Me ei sitten osteta mitään järjettömiä kasoja leluja, joku muutama kiva ja se riittää.

Kuulostaako tutulta ajatukselta? Voi, mekin elettiin tuossa harhaluulossa ennen Nooan syntymää ja vielä vähän aikaa sen jälkeenkin. Viimestään ensimmäisenä jouluna, jolloin tyypillä oli siis 6 kk mittarissa, tuolta mahtavalta ajatukselta putosi pohja. Lahjoja oli niiiiin paljon.

Ja sitten tuli synttärit ja taas joulu ja mummut, niitä kun ei vaan voi hillitä…

No, lopputulos on siis se, että leluja on ja paljon. Niitä on paljon Nooan huoneessa, niitä on paljon olohuoneessa, niitä on paljon lattioilla, niitä on paljon laatikoissa, niitä on paljon joka paikassa.

Leikitäänkö niillä kaikilla? No ei. Muutamalla ehkä mutta kyllä yksi on ylitse muiden. Yksi, mikä pitäisi saada aamulla heti herättyä ja viimeisenä vielä illalla kun jo yökkäri päällä hipsitään hampaiden pesulta kohti sänkyä.

Onko se tämä farmi ja sen eläimet? Ei.

Onko se kitara ja mikrofoni? Ei.

Onko se palapelit ja autot? Ei.

Taddadadaaaaa…saanko esitellä meidän kivoimman lelun ikinä.

Imuri!

Kyllä, i-mu-ri. Eikä se lastenversio joka meiltäkin löytyy vaan ihka oikea imuri.

Monta kertaa päivässä herran löytää siivouskaapilta iloisesti hihkumasta ”immu, immu!” ja sillä riemulla ei vain ole rajaa kun tuo iiiihana immu löytää tiensä lattialle ja pienen herran käsittelyyn.

Herra työn leikin touhussa

Ne muutamakin lelu olisi siis ollut liikaa. Olihan meillä imuri jo ennen Nooaa.