Sunnuntai flow
Mulla on vähän sellanen viha- rakkaussuhde sunnuntaihin. On ollut oikeastaan aina. Sunnuntait on ihania, kun sillon ei ole kiire mihinkään, aamut saa venyä pitkiksi, aamupalapöydässä voi istua pienen ikuisuuden ja hiippailla kotipöksyissä pitkälle päivään. Sunnuntaisin voi rennosti vain ulkoilla omalla kotipihalla, kävellä puistoon pidemmän mutkan kautta tai mennä tutkimusmatkalle metsään. Samoista syistä kun rakastan sunnuntaita myös vihaan niitä. Aika tuntuu välillä melkein pysähtyvän, kiirettömyys muuttuu helposti laiskuudeksi ja kotipöksyissä olo muuttuu virttyneeksi. Inhottavinta sunnuntaista kuitenkin tekee sen, että sitä väistämättä seuraa maanantai ja arki. Sunnuntai päättää liian lyhyeksi jääneen kivan viikonlopun.
Viime aikoina meidän sunnuntaihin on muodostunut jo jonkinlainen hyvä, läpi koko päivän kulkeva, sunnuntai flow. Meidän aamu alkaa naperon kanssa yleensä aika aikaisin piiitkällä aamupalalla. Aamupala ei ole pitkä sen vuoksi, että syötäisiin jotenkin pidemmän kaavan mukaan, ehei, vaan napero katselee Kaapoa ja minä luen hömppäkirjallisuutta. Aki herätellään muutaman tunnin päästä vasta keitetyn kahvin tuoksuun ja naperon Ikkä helää! – huutoihin. Varmuuden vuoksi Nooa tehostaa herätyshuutoja vielä läpsyttelyllä tai sängyssä pomppimalla. Varmasti ihana tapa herätä sunnuntaiaamuun.
Sunnuntait tietää nykyään myös omaa aikaa mulle ja isi- poika aikaa Nooalle ja Akille. Perheen miehet lähtee yleensä yhdessä kauppareissulle tai puistoon, joka tietää sitä, että tämä mamma käpertyy sohvan nurkkaan katsomaan ohjelmia boksilta samalla surffaillen netissä ja kaivaa herkkuja karkkikätköjen syövereistä. Naperon jälkeensä jättämälle lelukaaokselle ummistan silmät, ne kerkeää kyllä siivota (ja jälleen levittää) sitten myöhemminkin. Melkoista multitaskingia, etten sanoisi. Joskus saatan tosin heittäytä ihan hurjaksi ja unohtaa sohvan, telkkarin sekä tietokoneen ja pakkaankin itseni miesten mukaan ulkoilemaan. Siis vain joskus.
Naperon päikkäreiden jälkeen, jotka muuten nekin yleensä Aki hoitaa sunnuntaisin, alkaa koko perheen aika. Silloin puistoillaan pidemmän kaavan mukaan, retkeillään lähimetsässä, kyläillään ja vain höpötellään, kutitellaan ja nauretaan. Kaikki yhdessä. Parhautta.
Illalla naperon mentyä nukkumaan saadaan vielä rauhassa rötköillä sohvalla kahdestaan ja taistella siitä kumpi tänään ansaitseekaan jalkahierontaa.
Tällä kaavalla niistä sunnuntaistakin on oikeastaan tullut jo ihan mukavia. Paitsi että se yön takana kurkkiva maanantai, ääh!