Masennus – miten parannuin?
Kuinka parannuin masennuksesta? Mitä masennuksesta parantuminen tarkoittaa? Netti on täynnä kaikenlaisia tekopirteitä tarinoita masennuksesta parantumisesta, mutta tämä ei kuitenkaan ole yksi niistä. Mitään yhtä keinoa parantumiseen ei ole, ja kaikenlaiset ”no harrasta vaan liikuntaa” -tason neuvot ovat aivan järkyttävän typeriä. Ja uskon, että masennus jättää jälkensä ihmiseen, vaikka hän siitä ”paranisikin”. Ihmisen ajatusmaailma muuttuu taudin seurauksena aivan varmasti, vaikka toimintakyky palautuisi ja mieli pysyisi pirteänä.
Minulle oli merkityksellisintä itseni hyväksyntä sellaisena kuin olin. Olin vuosia yrittänyt mahtua siihen mediassa tyrkyttettyyn muottiin, että sen ja sen ikäisenä pitäisi olla sitä ja tätä. Olin perfektionisti. Omistusasunto, parisuhde, vuosikymmenten työkokemus parikymppisenä, hyvä ura, timmi kroppa, hyvä auto, vilkas sosiaalinen elämä… Aloin lopulta hyväksyä, että en tarvitsisi yhtäkään yllä mainituista ollakseni ihmisenä hyvä ja riittävä. Haluaisin omistusasunnon, mutta ei elämäni pääty siihen, vaikka asuisinkin loppuelämäni vuokralla. On todennäköistä, että en taida löytää naista, joka ei pidä koirista ja ei halua lapsia ja joka ei tupakoi. Ja lisäksi pitäisi vielä minusta. Se on ok, ei elämä pääty siihenkään. Näen kerran pari kuussa kavereitani ja vietän lopun ajasta pitkälti itsekseni. Joku voisi sanoa elämääni yksinäiseksi, mutta en koe asiaa niin. Toki välillä toivon, että voisin nähdä kavereitani useammin, mutta ei se minua haittaa. Olen introvertti, joten sosiaaliset tilanteet ovat minulle usein aika kuluttavia.
Ymmärtänette pointin. Tämän sisäistäminen vei vuosia, ja minulla ei ollut käytössäni mitään oikotietä. Psykologit saivat vähitellen murrettua pinttyneet ajatusmallini, joten mielialani alkoi kohentua. Siinäpä se. Pahoittelen, että tästä ei tullut mitään ”ryysyistä rikkauksiin” -tarinaa, koska masennuksesta ei noin vain saada sellaista. En halua masennuksen määrittelevän minua. En halua, että minua säälitään entisen masennukseni takia, vaan haluan, että minua kohdeltaisiin tavallisena ihmisenä.
En ole Herra J – entinen masentunut.
Olen Herra J.