Aikuisen miehen käytöstä – tai käytöksen puutetta

Kuinka typerästi mies voi käyttäytyä jonkun kiinnostavan naisen seurassa? Kerronpa ihan itse, koska ei siinä näköjään karttuva ikä auta, kun joku nainen alkaa jäämään mieleeni. Terve, te teini-iän töppäilymuistoni. Teitäpä juuri kaipasin.

Tuon teille tilanneraportin täältä järjenjuoksun taistelutantereelta!

Tilanne on yksinkertaisesti se, että eräs lähikauppani työntekijä on vähittellen muuttunut kiinnostavaksi. Tiedän, että tämä on niin monella tapaa typerää, mutta perhana minkäs teet. Kaikki lähti siitä, että hän vaikuttaa todella railakkaalta tapaukselta ja hän näyttää hoitavan asiakaspalvelun mallikkaasti. Hän on esimerkiksi kassalla tavanomaista puheliaampi, joten hänet muistaa helpommin. Viimeisen parin kuukauden aikana olen alkanut sivusilmällä katsoa, että onkohan hän töissä, kun poikkean ruokaostoksilla. Orastavaa ihastumista on siis ilmassa minun osaltani.

Mutta toisaalta tiedostan ajatusteni järjettömyyden. Hän hoitaa työnsä hyvin, ja minä uuno kiinnostun hänestä sen takia. Saatan miettiä, onkohan hän huomannut minut. Se on idioottimaista tässä tapauksessa, koska olen vain asiakas muiden joukossa. En tunne häntä, eikä hän tunne minua. Lisäksi olen varmasti jokin 10 vuotta häntä vanhempi. Ei näin. Tilannetietoisena herrasmiehenä olen formuloinut suunnitelman, jossa ”korjausliikkeenäni” yritän vältellä häntä, jos hän sattuu olemaan töissä. Eli kyllä, yritän ensiksi löytää hänet katseellani kaupassa, mutta kehtaan katsoa häntä vain korkeintaan sekunnin kymmenyksien ajan. On piristävää, jos näen hänet. Sitten kierrän hänet kaukaa, että en edes etäisestikään voisi vaikuttaa miltään epämääräiseltä hyypiöltä. Yritän myös minimoida kaikenlaisen katsekontaktin. Hän esimerkiksi käveli ohitseni kaupassa viime lauantaina, ja lukitsin katseeni siksi aikaa seinään.

Yes, that’s how I roll. I am an adult, you know.

Muutama viikko sitten olin menossa ostosteni kanssa kassalle ja huomasin, että hänen kassansa on vapaa. Totesin itsekseni, että enhän minä voi mennä hänen kassalleen yllä olevasta syystä. Yritin mennä toisille kassoille, mutta kaikissa niissä oli jono. Havahduin siinä tilanteessa toimintani järjettömyyteen, terästäydyin henkisesti ja kävelin hänen kassalleen. Terästäytymisestäni ei kuitenkaan ollut apua, koska hänen hymynsä ja tervehdyksensä veti minulta pasmat niin sekaisin, että unohdin pankkikorttini tunnusluvun aivojeni ylikuormittuessa. Ei siis se ideaalisin tilanne kassalla, kun pitäisi maksaa ostokset. Sain onneksi jollain ihmeen tavalla koottua itseni ja hoidettua itseni pihalle suuremmitta kommelluksitta. 

Ärsyttää ja naurattaa samaan aikaan, koska aikamoisen sopan olen tästä itselleni väsännyt päässäni :D Ehkä seuraavassa postauksessani käsittelen jotain ”fiksumpaa” aihetta. En halua miettiä, mitä tapahtuu, kun seuraavan kerran päädyn hänen kassalleen.