Arvometalleista ja niiden kierrätyksestä

in medias res

De re metallica. Tai metallien luonteesta suomeksi. Tekstini ei tällä kertaa kuitenkaan käsittele keskiajan kaivostoimintaa Gregorius Agricolan De re metallican tavoin. Metalleista ja modernista teknologiasta ajattelin kuitenkin kirjoittaa lyhyesti.

Indiumia kokoelmistani.

On mielestäni mielenkiintoista pohtia sitä tosiasiaa, että moderni teknologiamme tietokoneineen ja älypuhelimineen on riippuvaista alkuaineista, joista tavallinen kaduntallaaja ei ole koskaan kuullutkaan. Kännyköistämme löytyy vaikkapa tantaalia, kun taas nopean nettiyhteyden takaavista valokaapeleista löytyy erbiumia. Magneeteissasi saattaa olla neodyymiä. Tunnetko myöskään kuvassa olevaa indiumia ja sen ominaisuuksia? Ei se mitään, kerronpa siitä lyhyesti. Indium on järjestysluvultaan 49. alkuaine ja taulukossa samassa ryhmässä tunnetumman alumiinin kanssa. Indium on todella pehmeä metalli, joten kuvani harkosta voisi esimerkiksi puraista palasen irti suuremmitta ongelmitta. (Youtubesta löytyy tietenkin videoita indiumia pureskelevista hepuista.) Se on aika harvinainen metalli, ja sitä käytetään pääasiassa osana indium-tinaoksidia. Tämän yhdisteen erikoisuus on sen läpinäkyvyys ja kyky johtaa sähköä. On mahdollista, että luet tekstiäni älypuhelimesi näytön indium-tinaoksidikalvon läpi, koska se mahdollistaa kosketusnäyttöjen toiminnan. Voisin höpöttää indiumista pitkään, mutta eiköhän tämä läjä nippelitietoa riitä.

Tarkastellaanpa näitä oudompia metalleja kierrätyksen kannalta. Olen silloin tällöin törmännyt uutisartikkeleihin, joista ilmenee se, että elektroniikkaromun kierrätys on olematonta harvinaisten metallien osalta. Valtaosa niistä menee hukkaan jätteenä. Mainitsemani indium on tosiaan melko harvinaista, joten on mahdollista, että kännykät ynnä muut tulevat kalliimmiksi tulevaisuudessa, kun indiumin ja muiden harvinaisempien alkuaineiden varannot ehtyvät. Toinen ongelma on Kiina, joka tuottaa ison osan harvinaisista metalleista. Kiina ei ole ihmisoikeustilanteensa vuoksi se kaikkein paras kauppakumppani näkökulmastamme, mutta tavallaan suljemme silmämme tilanteelle kaupankäynnin vuoksi. Sivuhuomiona muistan Ähtärin pandakarhut, jotka taitavat olla oppikirjaesimerkki Kiinan "pandapolitiikasta". Äläpä kritisoi meitä, niin saat meiltä pandoja palkkioksi... Asiasta voi lukea lisää osoitteessa https://www.ft.com/content/8a04a532-be92-11e7-9836-b25f8adaa111. Mikä siis ratkaisuksi kierrätysongelmiin? Kierrätyskeinoja kehitetään, mutta tällä hetkellä käytettävien harvinaisten metallien hinnat ovat sen verran alhaisia, että kierrättäminen ei ole kannattavaa. Lisäksi joidenkin metallien erottaminen toisistaan on hankalaa niiden kemiallisen samankaltaisuuden vuoksi. Meidän on kaiketi vain odotettava hintojen kallistumista syystä tai toisesta, jotta kierrättäminen yleistyisi.

Voi miettiä, kuinka paljon keräyspisteeseen viedystä rikkinäisestä kännykästä tai televisiosta jää kierrättämättä. Vihreä teknologia on muotia nykyään, mutta kierrätyksen puutteet kolhivat sen imagoa hiukan. Mitenköhän sähköautoja kierrätetään esimerkiksi? Pitänee perehtyä siihen tarkemmin. Elektroniikkaromun kierrätys on muutenkin välillä aika huolestuttavaa hämärähommaa ulkomailla, kun sitä saatetaan kuskata Afrikkaan, jossa nuoret tuhoavat terveytensä romua polttamalla saadakseen sen sisältämän kuparin myyntiin (https://www.smithsonianmag.com/science-nature/burning-truth-behind-e-waste-dump-africa-180957597/). Suomalaisen romun ei pitäisi päätyä kuitenkaan tuonne.

Kommentoi