Dokkari-iltaa ja näköjään sisustuskerettiläisyyttä
Herkkujen sijaan katse saattaa kääntyä kuvan tuoleihin. Kyllä, ne ovat Venetsia-tuoleja. The horror! The horror! Vai mitä mieltä olette niistä? Täältä Lilystä löytää niin tyylikästä sisustusta, että kai näiden postaaminen tänne täyttää kerettiläisyyden tunnusmerkit. Vähintäänkin Lilyn paavien tuomitseva bulla ja häpeäpaalu odottavat kaltaisiani. Enkä edes pysty oikeastaan puolustamaan niitä inkvisition kuulustelussa, koska en itsekään pidä niistä 😀 Ne on hankittu aikoinaan kirppikseltä ns. oman kämpän ensimmäisiksi tuoleiksi, mutta jostain syystä (oma laiskuuteni) ne ovat pysyneet sisustuksessani 10 vuotta. Tunnen edelleen asuvani ”opiskelijakämpässä” ja tavoitteenani on miettiä sisustusta enemmän vasta, kun asun ”pysyvämmässä” kämpässä ja käytössäni on enemmän rahaa. Kämppäni siis näyttää muutenkin poikamiesboximaiselta tällä hetkellä. Se on siis tekosyynä Venetsia-tuolien omistamiseen 😀 Tai ehkä Venetsia-tuolit voisi nähdä kapinahenkisenä vaihtoehtona…
Kyllä ne toimivat tuolina jotenkuten, vaikka niillä on mielestäni epämiellyttävää istua. En siis istu niillä kovin monena päivänä vuodessa, joten ne ovat lähinnä tavaroiden säilytyspaikkoja ja pöydän korvikkeita dokkari-illoissa. (Tuolien mukana tullut pöytä ei mahdu nykyiseen, melko ahtaaseen kämppääni.) Enkä laita myöskään vieraitanikaan istumaan niille, vaan esimerkiksi sohvalleni, jonka voittanutta ei ole. Milloinko sitten istun tuoleillani? Tiedättehän ne läkähdyttävän kuumat kelit, jolloin tekee mieli käydä kylmässä suihkussa ja olla sen jälkeen ilkosillaan kämpässään? Jep, silloin istun Venetsia-tuoleillani, koska vesi eri tartu niihin. Vakituiset dokkarivieraani eivät muuten tiedä tätä tosiasiaa. Ei kai… (Nyt tulee sellainen tunne, että olisi syytä vaihtaa puheenaihetta. Tosin naapureillani on tätä kirjottaessani meneillään isot kemut, joten ehkä täälläkin voisi laittaa ranttaliksi ja höpistä ihan jostain muusta kuin aiheesta. Otanpa kolaa. Olen joskus miettinyt, että voisikohan viikonloppupippaloita aloittaa jo päivällä, että juhlimisen ja meluamisen ei tarvitsisi kestää myöhään yöhön…)
Niin joo! Dokkari-ilta. Katsoimme tietenkin Brian Coxin The Planets -dokkarisarjaa, jonka mainitsin edellisessä postauksessani. Olemme vuosien aikana katsoneet pääasiassa tiede- ja luontodokkareita, mutta mukaan mahtuu myös yhteiskunnallisia aiheita käsitteleviä dokkareita – esimerkiksi Louis Therouxin tuotantoa. Olen tosiaan dokkarinörtti, joten tykkään järkätä dokkari-iltoja ystävilleni. Reseptini, jota saa kopioida vapaasti, on hyvin yksinkertainen:
- Valitse mielestäsi hyvä dokumentti.
- Valitse sopiva ilta itsellesi ja ystävillesi.
- Valitse mieleisesi herkut ja juomat. Omat iltani ovat aina olleet alkoholittomia.
- Tsekkaa, että laitteisto toimii ennen vieraidesi saapumista.
- Tarjoa vieraillesi parhaat istumapaikat.
- Anna illan kypsyä dokumentin, herkkujen ja yhdessäolon lämmössä.
Dokkari-illat ovat juuri sellaisia pienen mittakaavan sosiaalisia tapahtumia, joista tykkään eniten. Olen varmaankin joskus sanonut, että suuremmissa ihmisjoukoissa viihtyminen on minulle vaikeampaa, koska tunnen oloni hiukan ulkopuoliseksi niissä ja epävarmuuteni tulevat helpommin esiin. Ystäväni järjesti jokin aika sitten synttärikemut, jotka toimivat malliesimerkkinä siitä. Minulla oli, kuten aina, vaikeuksia uskoa, että olisin kiinnostavaa seuraa, joten olin hiljaisempi ja pysyttelin taka-alalla, kunnes pääsisin hiukan eroon jännityksestä ja saisin kerättyä itsevarmuutta. Eräs juhlien vieras alkoi yllättäen juttelemaan kanssani, mikä oli kivaa, koska hän vaikutti mukavalta juttuseuralta. Tilanne muuttui ahdistavaksi, koska aloin miettimään keskustelun pitkittyessä, että milloinkohan hän tajuaa, että olen tylsää seuraa. Minähän olen tylsää seuraa. Miksi hän puhuu minulle? Mahdollisuus pakenemiseen aukeni hänen lähtiessä vessaan, ja siirryin muualle ja välttelin häntä loppuillan. Pakenin siis mukavalta vaikuttavaa naista, ettei hän kerkeäisi havaita ”tylsyyttäni”, jotta säilyttäisin kasvoni eikä tarvitsisi hävetä. Noh, nyt typerä käytökseni hävettää.
Hmm, tavoitteenani oli keskittyä tänään dokkari-iltoihin, mutta ajatukseni harhailivat näköjään kunnolla muualle 😀 Ehkäpä ensi kerralla ne pysyvät paremmin kasassa.