Ihmeotuksia ja korukiviä
Kävin katsomassa uusimman Ihmeotukset-elokuvan ja tykkäsin siitä paljon, koska sen hahmot ovat persoonallisia ja maailma on kiinnostava. Ei, en tosiaan ole elokuvakriitikko, joten en ole kovin taitava perustelemaan, miksi pidän tai en pidä jostain elokuvasta. Mutta yritetäänpä perustella. Lisko on hahmona piristävä, koska hän poikkeaa mukavasti stereotyyppisestä heteroseksuaalisesta miespäähahmosta. Häneltä ei löydy pullistelevia lihaksia, ja hän pitää paitansa päällä. Hän on herkkä, huolehtivainen ja toivottoman ujo ollessaan kiinnostavan naisen seurassa. Samaistun Liskoon, koska olen sosiaalisissa tilanteissa välillä kömpelö. Saatan vältellä katsekontaktia puhuessani jollekin Liskon tavoin esimerkiksi. Lisäksi Jacobkaan ei ole se perinteisin lihava ”side kick”, jolle nauretaan vaan. Näkeekö länsimaisissa valtavirtaelokuvissa usein sitä, että länsimaista kauneusihannetta vastaamaton ihminen vaikka pussaa jotakuta?
Lisko on tosiaan vakuuttanut hahmona tähän mennessä. Ehkä hän vie elokuvasarjan edetessä Severukselta ykköspaikan suosikkihahmonani Harry Potterin maailmassa. Toivon Rowlingilta tulevaisuudessa myös rohkeutta rikkoa ummehtunutta kaavaa, jossa elokuvasarjan päätteeksi mies ja nainen pistävät hynttyyt yhteen. Liskon ja Tinan välillä on kemiaa, mutta olisi rohkea ja mielenkiintoinen veto pitää heidät erillään toisistaan. Katsotaan, miten käy. Kansa kuitenkin taitaa vaatia heitä yhteen… 🙂
Leffan huonoista puolista merkittävin on elokuvasarjoille tyypillinen juonen jättäminen kesken elokuvien välissä. Pidän siitä, että elokuva muodostaa eheän kokonaisuuden ja pistää paketin kasaan lopussa. Ensimmäinen Ihmeotukset-elokuva teki sen mielestäni hyvin, mutta tämä jättää lopussa homman levälleen seuraavaa osaa varten. Örrh… Lisäksi Queenie on välillä stereotyyppinen blondi typerys, mistä minulta pieni miinus.
Obsidiaani, ruusukvartsi, ametisti, selestiitti, fluoriitti ja akvamariini.
Vierailin myös Eerikinkadulla sijaitsevassa Seraphiné-kivikaupassa ja ostin sieltä kuvan kivet itselleni. Kivien väitetyt terveyshyödyt eivät ole juttuni, mutta en ajatellut pureutua siihen tai eri uskomushoitoihin tässä sen enempää. Kivien kaunilla ulkonäöllä ja väreillä voi kuitenkin varmasti olla piristävä vaikutus mielialaan, sitä en kiistä. Valitsin osan kivistäni hiukan erikoisia kriteereitä käyttäen. Ametistin ja ruusukvartsin ostin puhtaasti ulkonäöllisistä syistä, koska pidän niiden väreistä. Niitä on kiva pyöritellä sormissa ja unohtua tuijottamaan niiden väriä, muotoa ja rakennetta. Obsidiaani on puolestaan ominaisuuksiltaan mielenkiintoista ainetta – vulkaanista lasia. Selestiitin, fluoriitin ja akvamariinin valitsin pääasiassa niiden kemiallisen koostumuksen perusteella. (Toki näidenkin kivien ulkonäöllä oli myös väliä.) Fluoriitti on kalsiumfluoridia esimerkiksi. Fluori on erittäin reaktiivinen alkuaine, joten sitä ei löydä puhtaana luonnosta. Kalsiumfluoridi on tavallaan eräs ”parhaista” fluoriyhdisteistä, joita voi löytää, jos haluaa itselleen näytteen fluorista tai kalsiumista. Selestiitissä on puolestaan strontiumia, ja akvamariinissa on berylliumia. Molemmat ovat hiukan epätavallisia alkuaineita.
Millaisista korukivistä sinä pidät?