Ilmastonmuutos ja minä

Terveiset ilmastonmuutoksesta huolestuneelta helsinkiläishepulta. On minunkin viimein aika julkistaa kasvava huoleni tulevaisuudestamme. Aika synkältä näyttää tieteen valossa, näin suomeksi sanottuna. Niin synkältä, että jopa kaltaiseni mielenosoitusten suhteen melko apaattisen miehen oli lähdettävä kadulle jälleen kerran ilmastomme vuoksi. Osallistuin siis Helsingissä lauantaina 5.4. järjestettyyn ilmastomielenosoitukseen vajaan 10000 muun kanssa. Toivottavasti viime aikojen ilmastomielenosoitukset ja uudet kansanedustajat saavat käännettyä kelkkamme suunnan, koska Suomesta ei tällä hetkellä kannata ottaa mallia, koska kulutimme jo oman osamme vuosittaisista maapallon resursseista. Ääneni olen jo antanut inspiroivalle nuorelle naisehdokkaalle, koska haluan saada vaihtelua eduskunnassa pyöriviin keski-ikäisiin miesjääriin.

Yritän uskoa valoisaan tulevaisuuteen ilmaston suhteen, mutta masennustaustani ja yhä synkemmät tutkijoiden varoitukset ovat kaiketi kääntäneet viisarini pessimismiin, koska minun on vaikea uskoa, että saisimme ihmiskuntana mitään aikaan, ennen kuin suuret yhteiskunnalliset mullistukset ja sääilmiöiden aiheuttamat katastrofit alkavat aiheuttaa kuolemaa ja kärsimystä suurille ihmisjoukoille tarpeeksi lähellä kotia. Ihmiskunnan lyhytnäköisyydestä ei nääs tarvitse kaivella esimerkkejä historiasta kovin syvältä. Kehittyviä maita ei myöskään naurata, koska me länsimaat menimme heille ”kylään” ja ryöst(i/ä)mme heiltä luonnonvarat ja jätämme palkkioksi ilmastonmuutoksen, joka osuu pahiten ensiksi heihin. Suomellakaan ei ole puhtaita papereita tässä. Ja vielä kehtaamme sanoa, että emme voi tehdä mitään, kun meitä on niin vähän täällä… Ei ole kuulemma väliä. Sivuhuomiona muistatte varmaan Nokian nousun 90-luvulla. Sen mahdollisti osittain tantaali, josta saadaan erinomaisia kondensaattoreita kännyköihin. Tantaalikaivoksia on Kongon demokraatisesta tasavallasta, ja tantaalilla on rahoitettu alueen aseellisia konflikteja. Eli Nokiankin rahaa päätyi sotiville osapuolille aivan varmasti aiheuttamaan lisää kärsimystä.

Tantaalia – erittäin mielenkiintoista metallia, josta harva on kuullut.

Anna kirjoitti hyvän postauksen valinnoista, joita me kaikki joudumme tekemään tai joihin meidät on pitkälti pakottettava, jotta planeettamme säilyisi elinkelpoisena meille. Haluatteko kuulla, mitä olen tehnyt hiilijalanjälkeni pienentämiseksi? Ei se mitään, kerron silti. Olen elänyt oikeastaan aina luonnonvaroja säästellen. Minulla ei esimerkiksi ole autoa, ja kävelen tai käytän julkisia päästäkseni haluamaani paikkaan. Toki pääkaupunkiseudulla asuminen mahdollistaa sen helposti. En juurikaan matkustele, ja lentokoneessa olen istunut viimeksi vuonna -98. En ostele mitään itselleni turhaa juurikaan, ja esimerkiksi vaatteet kulutan puhki, ennen kuin ostan uutta. Miehille stereotyyppisen elektroniikankin ostan kerralla laadukkaana ja käytän hajoamiseen asti, ja korjautan rikkinäisen, jos mahdollista.

Muutin ruokavalioni kasvispohjaiseksi vajaa vuosi sitten, tosin kalaa syön satunnaisesti edelleen. Lihateollisuuden mittakaavassa ei ole mitään järkeä. Onhan se nyt aivan järjetöntä, että maailman nisäkkäistä jokin 60 prosenttia on karjaa, reilut 30 prosenttia ihmisiä ja loput muutama prosentti sisältää muut maailman nisäkkäät. Entäs jos kasvattaisimme ruokaa itsellemme, eikä lehmille, pelloillamme?

Are we doomed? Will the changing climate finish us?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *