Kosmisia kuvioita ja mineralisoitunutta Met-gaalaa

Twitteristä voi olla montaa mieltä, ja kehtaan väittää kaikesta Twitter-kurasta huolimatta, että aina silloin tällöin siellä törmää kerrassaan nerokkaisiin tviittiketjuihin:

Ah, asujen ja mineraalien juhlaa… 🙂 Suosittelen tämän Twitter-ketjun kurkistamista! En tosin tiedä, arvostaisiko Charli XCX vertausta rikkiin, koska se yhdistetään helposti pahaan hajuun 😀 Tosin (näin nippelitietona) puhdas rikki ei tuoksu miltään – löyhkä lähtee varsinkin rikkivedystä. Minun suosikkiparejani ovat Wendy Yu ja selestiitti, Nichapat Suphap ja turmaliini sekä Lilly Singh ja ametisti. Olisipa mineraalit minullakin niin hyvin hallussa, että osaisin tehdä vastaavia vertauksia lennosta esimerkiksi kadulla kulkiessani. Räiskyvät asut ja mineraalit eivät kuitenkaan ole pääaiheenani tänään, koska ajattelin viedä teidät kosmisiin ulottuvuuksiin kauas arkielämästä.

Terveisiä aurinkokunnan alkuajoilta miljardien vuosien takaa! Kuvan metallipalanen on, hyvät lukijani, siivu meteoriitista, joka löydettiin itäisestä Siperiasta vuonna 1967. Nappasin sen itselleni Ebayn huutokaupasta parisen vuotta sitten, koska tiedenörttinä on niin siistiä omistaa palanen jostain avaruuden pimeydestä tulleesta. Kuvassa näkyviä metallikuvioita kutsutaan Widmanstättenin kuvioiksi, jotka ovat muodostuneet metallin jäähtyessä ja kiteytyessä hitaasti miljoonien vuosien kuluessa. Widmanstättenin kuviot tulevat esiin metallisesta meteoriittista, kun sitä käsitellään hapolla. Kuvan kiteiden koostumukset poikkeavat hiukan toisistaan, joten ne kestävät happoa eri tavalla, minkä seurauksena niiden väliin muodostuu happokäsittelyssä selkeät rajat. Kuviot ovat eräänlainen ”aitoustodistus”, koska emme pysty valmistamaan metalliin vastaavia rakenteita maan päällä prosessin hitauden vuoksi.

Meteoriitin alkuperä on täten todella mielenkiintoinen, koska se on lähtöisin jonkin muinaisen taivaankappaleen metallisesta ytimestä, jossa se jäähtyi hitaasti miljoonien vuosien aikana muodostaen kuvan kuviot. Jossain vaiheessa alkuperäinen taivaankappale hajosi pirstaleiksi kosmisessa törmäyksessä, jolloin sen ydinkin levisi avaruuteen palasina. Kunnes eräänä päivänä erään ytimen murikan eteen sattui meidän planeettamme, ja nyt osa murikasta on pöydälläni. Siis kuinka mieletön tarina se on <3 Se on niin mieletöntä itse asiassa, että tiedän henkilön, joka teetätti meteoriittiraudasta kihlasormukset itselleen ja puolisolleen. Nostakaamme hattua – se on taatusti ainutlaatuinen materiaali kihlasormukseen.

Kerratkaamme tässä välissä lyhyesti meteoriittien luokittelu. Ne luokitellaan kolmeen pääluokkaan: rautameteoriitteihin, kivimeteoriitteihin ja kivi-rautameteoriitteihin. Ne koostuvat puolestaan lukuisista alaluokista, mutta en aio pureutua niihin aiheen laajuuden vuoksi. Pääluokat ovat tosiaan todella selkeät, joten meteoriittien suurpiirteinen luokittelu ei ole kovin vaikeaa. Tarkka alaluokkiin jaottelu voi olla hiusten halkomista maallikon silmissä. Minulla ei ole vielä kivimeteoriittia, mutta suunnittelen korjaavani tilanteen tulevaisuudessa. Oma palaseni on leikattu kivi-rautameteoriitista, mutta kohdalleni sattui siivu, josta ”kivet” puuttuvat. Toisessa näytteessäni kivet kuitenkin näkyvät.

Kyseessä on siivu kivi-rautameteoriitteihin kuuluvasta pallasiittimeteoriitista, jossa metallin seassa on mineraalia nimeltä oliviini. Eikös olekin erikoisen näköistä? Se näyttää vielä paremmalta, kun valo läpäisee oliviinin.

Harmi, että valo ei läpäise kaikkia oliviinikiteitä. Googlen kautta löytää tietenkin kuvia maagisen upeista pallasiittimeteoriiteista, mutta ne ovat järkyttävän kalliita, jos haluaa ostaa itselleen sellaisen. Ostin omani Ebayn huutokaupasta samoihin aikoihin kuin ensiksi mainitsemani siivun. Sain pulittaa sievoisen summan pienestä siivusta, joka on osa Valko-Venäjältä vuonna 1810 löytyneestä meteoriitista.

Meteoriittini ovat koostumukseltaan lähes identtisiä. Se selvisi, kun sain mahdollisuuden selvittää niiden metallin tarkan koostumuksen XRF-analyysin avulla. Tuloksista ilmeni, että molempien metalli koostuu pääasiassa raudasta (87 – 88 %) ja nikkelistä (10 – 11 %), mikä on hyvin tyypillistä meteoriittiraudalle. XRF-analyysi ei tosin huomioinut pallasiitimeteoriitin oliviineja, joten kokonaisuutena niiden koostumus on tietenkin erilainen. Pallasiittimeteoriittiani ei ole myöskään käsitelty hapolla, joten siinä ei voi nähdä Widmanstättenin kuvioita. Missäkö pallasiittimeteoriitit ovat muodostuneet? Pallasiittimeteoriittien oletetaan muodostuneen isojen asteroidien kivisen vaipan ja metallisen ytimen rajalla, jossa mineraalit ja metallit ovat sekoittuneet toisiinsa. Sieltä sekin päätyi pöydälleni miljoonien vuosien jälkeen.

Mitä ajatuksia meteoriitit herättävät teissä? Mitä miettisit, jos pitäisit kädessäsi meteoriittia? Minut ne ovat lumonneet, kuten tekstistäni ehkä ilmenee. Tykkään silloin tällöin jumittua katsomaan suurennuslasin avulla meteoriiteistani löytyviä yksityiskohtia ja pysähtyä miettimään niiden kosmista alkuperää. Jotkin arkielämän ongelmat tuntuvat sen jälkeen aika pieniltä murheilta 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *