Kuumuutta, alppiruusuja ja Tšernobyliä

Lakritsijäätelöä kuuman päivän iltaan ja blogitekstin oheen!

Tänään oli kesän ensimmäinen päivä, jolloin kämppäni lämpötila nousi niin korkeaksi, että tämä suli ampulliinsa:

Käykääpä tarkistamassa cesiumin sulamispiste, niin pysytte kärryillä 🙂 Jännä ”lämpömittari”, vai mitä? Cesium on eräs suosikkialkuaineistani sen räiskyvän luonteen ja kullankeltaisen värin vuoksi. (Se on hyvästä syystä muovikuution sisällä.) On minulla tavallinenkin lämpömittari, mutta epätavallisena heppuna tykkään kuvata kämppäni kuumuutta oudoilla alkuaineilla. Tällaista se tiedenörttiyteni välillä on… Jos tästä vielä noustaan aste pari, niin gallium sulaa seuraavana… Rubidiumiin asti ei onneksi päästä näin pohjoisessa. Aurinko paistaa kämppääni keskipäivästä iltaan asti, joten tukalia lämpötiloja sopii silti odottaa. Tiedän, että helteistä ei suomalaisena sovi oikein valittaa, mutta lämpö hankaloittaa nukkumistani. Ja sekös tekee minut kärttyisäksi. Örrh.

Cesiumin sulamisen havaittuani päätin lähteä tuulettumaan vähitellen viilenevään iltaan. Kävin maanantaina kiertelemässä Alppiruusupuistossa, jolloin kukinta ei vielä ollut parhaimmilaan. Tänään poikkesin sinne taas, ja nyt paikka on todellakin näkemisen arvoinen, kuten moni muukin näyttää huomanneen Lilyssä 🙂 Herra J:ltä tuplapeukut ja papukaijamerkki.

Nättiä on tosiaan. Sivuhuomiona  Tinderissä näkee välillä profiilikuvia, jotka on otettu Alppiruusupuistossa. Eivätkä ne todellakaan saa minua rämpyttämään ruksia välittömästi. Hmm, olisikohan jokin hehkeä kukkaiskuva minusta sopiva Tinder-profiiliini… Kerettiläisiä ajatuksia kenties. En ihmispaljouden vuoksi viitsinyt seisoskella paikallaan ihastelemassa kovin pitkään, mutta kimalaisten vuoksi oli pakko jumittaa. Tykkään seurata niiden hääräämistä ja pörräämistä kukasta toiseen :) Teki myös mieli käydä hieraisemassa suopursuja niiden tuoksun vuoksi, mutta jätin senkin väliin ihmismäärän vuoksi. Miltähän olisin näyttänyt könytessäni lankuilta ryteikköön suopursujen sekaan… :D Niiden tuoksu tuo mieleeni lapsuuteni kalareissut isäni kanssa, jolloin rämmimme kaikenlaisten soisten ryteikköjen läpi päästäksemme hyville kala-apajille. Tykkään myös seurata ihmisten viipyviä katseita, kun he huomaavat kesäkenkäni:

Ja siirtykäämme lopuksi kukkaloistosta loistavaan televisiosarjaan – Tšernobyliin. En aluksi kiinnittänyt sarjaan huomiota, vaan oletin typerästi, että kyseessä olisi jokin typerä amerikkalaispläjäys kuuluisasta ydinvoimalaonnettomuudesta. Ei, kyseessä on erinomainen televisiosarja. En ole elokuva- tai televisiokriitikko, joten en osaa tarjota mitään syvempää analyysia, mutta jopa kaltaiseni puusilmä huomaa, että näyttelijät ovat erinomaisia rooleissaan, sarjan luojat ovat tehneet taustatutkimuksensa, 80-luvun Neuvostoliitto esitetään lähes autenttisesti ynnä muuta. Pienoisena miinuksena mainitsen sen, että radioaktiivisuudesta ja muusta tieteeseen liittyvästä kerrottaessa sarja vetää mutkia suoriksi – mielestäni turhaan. Suosittelen tsekkaamaan alan asiantuntijan kommentit sarjasta täältä.

Saatatte muistaa yllä mainitsemani cesiumin juuri Tšernobylin onnettomuudesta, jolloin reaktorista karkasi runsaasti radioaktiivista cesiumia (isotooppi 137). Cesiumikuutioni valmistanut firma on muista alkuainenäytteistään poiketen maininnut isotoopin erikseen cesiumin yhteydessä. Syy on kaiketi se, että ihmiset eivät erehtyisi luulemaan näytettä radioaktiiviseksi Tšernobylin vuoksi.