Lily.fi ja #somelempeys
Suunnittelin tänään kirjoittavani myöhästyneen postauksen reilu viikko sitten olleesta #womeninscience-päivästä ja fanittamistani tieteen popularisoijista, mutta Anna (Anna Vihervaarasta -blogista) heitti kapuloita rattaisiini erinomaisella tekstillään blogien kommentoinnin muuttumisesta ilkeämmäksi. Olen kaukana alan asiantuntijasta, joten seuraava muutaman tunnin pohdintani tuotos sisältänee yhtä sun toista puutetta. Otan mielelläni vastaan korjauksia 🙂
Jep, olen havainnut myös ilkeilyn lisääntymisen täällä, mikä johtuu eittämättä muunkin nettikeskustelun kärjistymisestä viime vuosien aikana. Olen nähnyt esimerkiksi Annan tekstien kommenttikentissä silloin tällöin kommentteja, joille pyöräyttelee silmiään. Viime aikoina eräs suosikkibloggaajani täällä on joutunut pitämään kommenttikenttänsä suljettuna öykkäröinnin vuoksi. Hän päätti kuitenkin avata kommentoinnin hiljattain erään tekstinsä yhteydessä ja sai niskaansa rajun ryöpyn solvaavia kommentteja, minkä jälkeen hän sulki kommenttikenttänsä uudestaan. On todella harmittavaa, että näin käy. Minusta on hyvä käytäntö, että blogin ylläpitäjälle annetaan täällä mahdollisuus estää kommentointi tai antaa kommentointimahdollisuus vain rekisteröityneille käyttäjille. Eräs toinen lilyn bloggaaja puolestaan kirjoitti, että hän saa aina kommenttikenttiinsä kaikenlaisia typeryksiä ja typeryyksiä, kun hän ottaa miehet tekstiensä aiheiksi.
Vakiokommenttina kuulee, että sellainen se internet vain on! Häirintä on vain kestettävä. On muka ”normaalia”, että keskustelut taantuvat jankkaamiseksi. Lisäksi vilautellaan hitlerkortteja. Näen ympäriinsä lenteleviä argumentaatiovirheitä, kuten henkilökohtaisuuksiin menemistä ja ”whataboutismia”. Yhteisymmärrystä ei edes yritetä löytää, vaan keskustelu on ”voitettava” keinolla millä hyvänsä. Käytöstavat heitetään roskikseen. Omia virheitä ei voida myöntää. Anteeksipyyntö on tuntematon ilmaus ynnä muuta. Ei osata kritisoida asiallisesti, jos siihen on aihetta. Eikä osata ottaa kritiikkiä vastaan ärsyyntymättä, jos kritiikki oli ansaittua. Lisää arkielämässä keitokseen kaksi miestä, viina ja puukko, ja käsissäsi on perinteinen suomalainen henkirikos.
Miksi kaikki tämä?
Toki osa ihmisistä vain nauttii toisten päivän pilaamisesta, mutta harmittaa, että muuten fiksut ihmiset taantuvat netissä yllä mainittuun käytökseen. Purkavatko ihmiset vain huonoa oloaan jonkun lilyn bloggaajan kommenttikentissä? En tiedä. En oikein keksi mitään yleislääkettä tähän vaivaan, joten aika tapauskohtaisesti näitä pitänee katsella. Voisimme esimerkiksi pyrkiä vastaamaan asiattomiin kommentteihin asiallisesti – toki tiettyyn rajaan asti. On upeaa huomata, että tätä tapahtuu lilyn blogien kommenttikentissä ja että asiattomien kommenttien vastaanottajaa ei jätetä aina yksin. Trolli pyrkii aiheuttamaan tunnereaktion lukijassa, mutta sitä ei ole aina välttämättä syytä paljastaa. On todella helppoa vastata trollailulla trollien viesteihin – erityisesti minulle, joten pyrin tietoisesti välttämään asiattomuuksiin vastaamista. Arvostan tavallaan sitä, että asiaton kommentti revitään kärkevästi kappaleiksi ja että sen kirjoittaja saatetaan naurunalaiseksi, mutta toisaalta pohdin, onkohan se aina paras vaihtoehto. Kannustaako se vain jatkamaan häiriköintiä? Pitäisikö asiattomat kommentit poistaa välittömästi? Minä poistaisin, jos sattuisin saamaan sellaisen, koska asiaton kommentti ei saisi sen kirjoittajan kaipaamaa julkisuutta silloin. Toki saattaisin saada siinä tapauksessa lisää häiriköintiä esimerkiksi jonkin nettiöykkärien suosiman sananvapauslöpinän muodossa.
Hmph, eipä mitään vedenpitävää ja uutta keinoa häiriköinnin täydelliseen taltuttamiseen taida olla olemassakaan. Ehkäpä kaikkein olennaisinta taitaa olla Annan mainitsema ilkeilyn kohteeksi joutuneen tukeminen, mitä aion jatkossa tehdä myös enemmän.
Trollailu ja öykkäröinti ei ole vaikuttanut täällä minuun ainakaan toistaiseksi, koska blogiani tuskin luetaan kovinkaan paljoa. Enkä ole myöskään käsitellyt mitään trolleja herättävää aihetta, esimerkiksi maahanmuuttoa. Tiedostan kuitenkin myös sukupuoleni, kansallisuuteni ja seksuaalisen suuntautumiseni tuomat edut. Mikään solvailu tai uhkailu ei voi oikein tarttua minuun samalla tavalla kuin vaikka naisiin kohdistuva seksuaalissävytteinen uhkailu. Millä ”räväkällä” sanalla solvaisi kaltaistani miestä? Niinpä… Kun tämän ottaa huomioon, niin tavallaan olisi melkeinpä suotavaa, että öykkärit haaskaisivat aikaansa minuun jonkun huonommassa asemassa olevan sijasta.
Ja lopuksi: Hyvät ihmiset, muistakaamme käyttäytyä myös netissä.