Miehet, kosketus ja miesten seksikeskeisyys
”Twitteristä löytää välillä mielenkiintoista luettavaa”, totesin itselleni, kun löysin sieltä miesten kosketuksen puutetta käsittelevän ketjun. Olen aiemminkin kirjoittanut miehistä blogissani, joten jatkakaamme miehuuden huonojen puolien kaivelua. Siitä minä tykkään. Toki muutkin kuin miehet voivat kärsiä kosketuksen puutteesta, mutta näppituntumalta sanoisin, että heissä se ei ilmene alla kuvatulla tavalla.
Miehillähän ei ole ystäviä, ja toisen ihmisen kosketus on meille myös aika vierasta – seksiä, urheilukenttien maalijuhlia ja mahdollisia humalaisia halailuja lukuun ottamatta. Ehkä olette parisuhteessa miehen kanssa tai ehkä olette miehiä – tai ehkä olette pojan vanhempia. Tai olittepa keitä tahansa, luulen, että postaukseni aiheen pohtiminen avannee silmiänne. Tosin veikkaan myös, että monelle, varsinkin naiselle, aihe on tavallaan jo tuttu, mutta en muista, että sitä olisi aiemmin puettu sanoiksi näin hyvin:
TREAD: Men and Source of Our Sexual Scarcity Thinking–>
The source of men's sexual scarcity thinking is rooted in how we raise our own sons. In an ironic twist, we think too much gentle platonic touch will ruin our boys; will make them too needy; will make them weak. /1— Mark Greene (@RemakingManhood) November 20, 2019
Ketju on kirjoitettu amerikkalaisesta näkökulmasta, ja se vetää tietenkin mutkia suoriksi, kun ajatus pitää tiivistää Twitteriin. (Ketjussa on myös linkki aihetta käsittelevään artikkeliin, jonka suosittelen lukemaan myös.) Kuitenkin sen sisältöä on mielenkiintoista pohtia suomalaisestakin näkökulmasta. Jep, kyllä ketjusta löytää mielestäni ihan suomalaisen miehenkin. Yhteiskuntamme kasvattaa tiedostaen tai tiedostamatta pojat hylkimään kosketusta. Miten itkevää tyttöä lohdutetaan? Miten itkevää poikaa lohdutetaan (jos lohdutetaan)? Mammanpoika? Voiko isä esimerkiksi halata teini-ikäistä poikaansa? Pojilta viedään kontakti toiseen ihmiseen muussa kuin poikien keskinäisissä kähinöissä tai seksuaalisessa kontekstissa. Platonisen kosketuksen ja seksuaalisen kosketuksen raja hämärtyy, ja seksistä tulee miehelle kaikki kaikessa. Seksin määrä on miehelle parisuhteen tason (ja toki myös miehuuden) mittari. Miehet hakevat kontaktia toiseen ihmiseen seksistä, ja heille seksikumppani on vain väline siihen. Jos miehen ihmissuhteessa ei ole seksiä, ei siinä myöskään ole mitään muutakaan kosketusta.
Yllä oleva on toki ronski yksinkertaistus, mutta väitteitä jää miettimään. Olet ehkä huomannut, että maailmalla on aika paljon seksikeskeisiä miehiä. Sanotaan, että biologian takia miehet ovat sellaisia kuin ovat, mutta entäpä jos taustalla on muutakin. Tosin veikkaan, että moni mies ei myönnä kaipaavansa kosketusta. Se voidaan näet tulkita heikkoudeksi. Kirjoitin aiemmassa tekstissäni miehen puolison kokemasta henkisestä taakasta, joka aiheutuu miehen ainoana keskustelukumppanina olemisesta. No, lisätään siihen bonuksena, että henkisen puolen lisäksi myös fyysinen puoli voi olla täysin miehen puolison harteilla.
Tästä kaikesta seuraa se, että miehen kosketuksessa saatetaan olettaa olevan aina taka-ajatuksia. Jos kosketat naista, sinulla on seksi mielessä. Jos kosketat miestä, olet homo. Jos kosketat lasta, olet pedofiili. Näin karkeasti yksinkertaistettuna. Joten mies ei kosketa kehenkään todistaakseen luotettavuutensa.
Minä olen se mies. Olen tuntenut ystäväpiirini naiset yli 10 vuotta ja murehdin edelleen heihin koskettamista. En halua missään nimessä olla naisia ahdisteleva mäntti. Naisilla riittää kokemuksia heistä. Tiedän, että stressaan asiasta liikaa, ja ystäväni tietävät stressaamisestani myös, mutta huoh… Mitenkö stressaamiseni ilmenee? Ojennan esimerkiksi karkkipussin ystävälleni ja hänen sormensa koskettavat vahingossa omiani. Siis hänen sormensa koskettavat vahingossa minun sormiani, ja minä alan miettiä, että minun olisi pitänyt pitää karkkipussista kiinni eri tavalla. Jep… Ei mitään järkeä :D Ja koska miehen kosketuksen saatetaan olettaa olevan aina seksuaalissävytteinen, deittaillessa olen myös joutunut myös tilanteisiin, joissa nainen on tulkinnut ei-seksuaaliseksi tarkoittamani kosketuksen väärin. Minä siinä sitten pöllämystyneenä, että mitäs… Nolojen tilanteiden mies, you know :D
Tämä aihe sai minut muistelemaan lapsuuttani ja suhdettani toisiin miehiin. Voisinko esimerkiksi halata isääni? Hävettää myöntää, että se ei olisi helppoa. Voisinko halata ystävääni, joka on mies? Minä… Ei ole helppoa sekään. En pelkää homon leimaa, homous ei ole huonoa. Halaaminen on vain jotain, jota ei tehdä kulttuurissamme. (Taidan tarvita lekan oman kasvatukseni murskaamiseen.) Moni mies kai sanoisi tähän, että he eivät vain tykkää halaamisesta – tai kosketuksesta yleensä. Ok, ei tietenkään tarvitse pitää. Kysyisin kuitekin syytä siihen, varsinkin jos naisen halaaminen on heidän mielestään sopivaa, mutta ei miehen. Ja olennaista on, että ei ala määrittelemään, kuinka toisten miesten on käyttäydyttävä. Moni epäonnistuu siinä joko tietoisesti tai tiedostamattaan.
Twitter-ketjun loppu on amerikkalaistyyliin ”onnellinen”, ja muutos on kuulemma tapahtumassa. Miten Suomessa? Luulisin, että parempaan suuntaan mennään täälläkin. Mitä mieltä olette? Me miehet olemme jääneet paljosta paitsi, kun emme ole osanneet aiemmin kyseenalaista omaa käytöstämme ja kasvatustamme enemmän.
Ehdotappa myös heteromiehelle platonista kosketusta toiseen mieheen. Kysy, kaipaako mies kosketusta. Kyllä kaipaa, mutta myöntääkö hän sen epäröimättä.
(Minulta jäi varmasti yhtä sun toista aiheeseen liittyvää käsittelemättä tässä, joten ehdottakaapa korjauksia ja lisäyksiä.)