Ruskettuneesta ihosta

Pohjoinen pallonpuolisko kääntyy taas aurinkoa kohti, joten päätin avata hyvissä ajoin kesään liittyvien tekstien padon  🙂 Ajattelin tänään kirjoittaa ruskettumisesta kauneusihanteena, koska ruskettumisen tavoittelu on mielenkiintoinen pitkällä aikavälillä terveydelle haitallinen länsimainen kauneusihanne. Mitä mielikuvia sinulle tulee ruskettuneesta ihosta? Toki iholle voi levittää nykyään ruskettavia aineita, mutta keskityn tekstissäni ultraviolettivalosta johtuvaan ruskettumiseen. En pureudu syvemmin ihon ruskettumisen mekanismeihin kuitenkaan, koska ne ovat varmasti tuttuja teille. Yksinkertainen selitys on, että ihon sisään muodostuu melaniinia,joka suojaa ihoa ultraviolettivalon aiheuttamilta vaurioilta. Ja toki auringonvalolla on positiivisiakin vaikutuksia terveyteen D-vitamiinin muodostumisen kautta.

Kertaanpa ruskettuneen ihon kulttuurista historiaa hiukan. Aikoinaan ruskettunut iho ei ollut tavoiteltavaa, koska se liittyi ulkona tehtyyn työhön. Jos teit ulkotyötä, niin olit yhteiskunnan huono-osaisten joukossa. Täten ylhäisö vältti ruskettumista, koska eihän se sopinut heidän arvolleen. Iholle saatettiin jopa levittää myrkyllisiä raskasmetalleja sisältäviä voiteita, jotta iho saataisiin entistäkin vaaleammaksi. Muistan aiheeseen liittyvän hauskan anekdootin tsaari Nikolai II:n tyttäristä. He päättivät eräänä kesänä ruskettua kunnolla, että eivät näyttäisi houkuttelevilta kuninkaallisille sulhasehdokkaille. Pisteet heille siitä ehdottomasti 🙂

Coco Chanel. Siinä on nimi, joka herättänee monenlaisia ajatuksia. Hänen myötään ruskettunut iho alettiin nähdä tavoiteltavana ominaisuutena, koska rusketus muuttui luksuselämän symboliksi. Minun ei tarvitse raataa tehdastyön pimeydessä, vaan voin maata rannalla vapaasti. Auringonotosta alkoi tulla muotia jo vajaat sata vuotta sitten. Ja tässä sitä nyt ollaan…

Mitäkö yritän sanoa ruskettumisesta? Toivon oikeastaan, että siihen suhtauduttaisiin neutraalimmin. Että ihmiset eivät kokisi tarvetta ruskettua mahtuakseen kauneusihanteen muottiin. En myöskään tuomitse ruskettunutta ihoa. Jos lähtisin kesäksi vaikkapa tietöihin, niin saisin takuulla kunnon rusketuksen. Ei siinä ole mitään sen kummempaa mielestäni. Mutta karsastan hiukan ajatusta auringonotosta vain sen takia, että saisi kauneusihanteiden mukaisen rusketuksen. Kauneusihanteita sopii kyseenalaistaa. Onko läpi kesän säilyvä vaalea iho kamala? Lisämausteena tässä on se, että, kuten varmaan jo tiedättekin, esimerkiksi Aasiassa ihoa saatetaan vaalentaa, jotta näytettäisiin länsimaalaiselta. Ei kuulosta kovin mielekkäältä touhulta sekään… Nuorekasta ihoa pidetään myös tavoiteltavana, mutta auringonvalo puolestaan vanhentaa ihoa tehokkaasti.

Runsas auringonotto kytkeytyy pitkälti laajempaan keskusteluun enemmän tai vähemmän epäterveellisistä elämäntavoista. Sopiiko niihin puuttua? Ei minulla ole yksiselitteistä vastausta siihen. Jos minulle läheinen ihminen haluaa hankkia itselleen rapean rusketuksen rannalla makaamalla, niin en puutu siihen. Ei se kuulu minulle. En voi kuitenkaan väittää, että hänen terveytensä olisi minulle yhdentekevä, joten olisin myös hiukan huolissani.

Tässäkin lopulta tuntuu olevan kyse siitä, mitä ihmiset pitävät hyväksyttävänä riskinä. Haluanko kasvattaa melanoomariskiä ja ”vanhentaa” ihoani saadakseni rusketuksen rusketuksen vuoksi? Ei, en halua. Toisille se on hyväksyttävä riski, ja en kritisoi heidän päätöstään enkä ole viemässä heidän ruskettuneesta ihostaan saamaansa nautintoa.

Mitä mieltä sinä olet ruskettumisen tavoittelusta? Mitä ruskettunut iho merkitsee sinulle?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *