Tinder-mies vauhdissa – tai lähinnä vauhditta
Kuten te tinderöijät hyvin tiedätte, Tinder on rasittava paikka, mutta siellä ollaan, koska (lisää oma syysi tähän). Olisipa minulla jokin syvällinen syy olla Tinderissä, mutta ei… Olen Tinderissä, koska muutkin ovat siellä. Tinderin kautta olen päässyt ”helpoiten” treffeille Internetin deittipalveluista, joten siinäpä toinen syy.
Luulisin olevani Tinderin osalta keskivertomies siinä mielessä, että mätsit ovat kiven alla ja Tinder-treffit ovat yllä mainitusta ”helppoudesta” huolimatta harvinaisia. Olen siis aika kaukana stereotyyppisestä ”sinkkubloggaajasta”. Mitenkö pelaan Tinderiä? Aloitetaanpa profiilien selauksesta. Monet miehet ilmeisesti laittavat tykkäyksen jokaiselle kohtaamalleen profiilille, mutta en itse toimi ihan niin hällä väliä -tyylillä. Näin tästä jotain tilastoja, joiden mukaan miehen todennäköisyys saada mätsi on reilusti alle prosentti. Ymmärrän, miksi miehet saattavat laittaa tykkäyksen kaikille ja katsovat mätsin profiilin tarkemmin jos ja kun mätsi tulee.
Katson profiileista muutaman kohdan, joiden perusteella teen päätökseni. Olen aiemmin maininnut blogissani, että lapset, koirat ja tupakointi eivät kiinnosta minua. Jos naisen profiilista löytyy jotain niihin viittaavaa, niin jätän tykkäämättä, koska en ole oikea mies heille. On myös suotavaa, että naisen kasvot näkyisivät profiilikuvissa. Miesten Tinder-profiilien kuvathan ovat stereotyyppisesti kuvia, joissa heidän kasvonsa ovat aurinkolasien takana piilossa ynnä muuta kuraa. (Minun kuvissani kasvoni ovat näkyvissä ja paita pysyy päälläni.) Harvemmin törmään kuitenkaan täysin luokattomiin kuviin naisten profiileissa, mutta yksi kommentoinnin arvoinen aihe kuvissa usein on: matkailu. En väitä matkailukuvia huonoiksi, mutta en enää reagoi niihin niiden määrästä johtuen. Ymmärrän, että matkailu on monille tärkeä harrastus, mutta välillä tuntuu, että matkailukuvia on naisten profiileissa tusina kymmenessä… Miehillähän on kuulemma kuvia autoistaan, veneistään ja lihaksistaan, jotka he kokevat tärkeäksi harrastuksekseen. Kriteerieni lopputulos on se, että mätsi tulee keskimäärin kaksi kertaa kuussa – jos sitäkään.
Onnittelut! Sain mätsin! Mitä seuraavaksi? Miehenä ei kannata odottaa saavansa aloitusviestiä naiselta, joten on mentävä katsomaan naisen kuvia ja profiilia tarkemmin. Katson naisen kuvista ja mahdollisesta profiilitekstistä jonkin yksityiskohdan, johon voin tarttua ensimmäisessä viestissäni. En pidä profiileista, joissa ei ole profiilitekstiä ja joiden kuvat ovat mitäänsanomattomia, koska niistä on vaikea saada mitään irti. (Minulla on teksti, johon olen laittanut tarkoituksella koukkuja, joihin voi tarttua viesteissä.) Avausviesti on mielestäni aikamoinen miinakenttä, koska en oikeastaan tiedä viestin vastaanottajasta yhtään mitään. En halua kysellä tylsästi kuulumisia, joten yritän keksiä jonkin mieleenpainuvamman viestin. Toisaalta joudun pohtimaan sitä, että viestini ei olisi liian outo. Kaverini sanoi, että on osuttava ”sweet spottiin”, mutta sen sijaintia on mahdotonta tietää etukäteen. En myöskään tiedä, onko minua edeltänyt mieslauma kirjoittanut viestin samasta aiheesta, minkä takia nainen on kyllästynyt siihen. Jäänkö siis ilman vastausta, koska en tiennyt naisesta jotain, mitä en voinut tietää? Aika usein varmaankin.
Kuten te tinderöijät hyvin tiedätte, keskustelut kuivuvat usein kasaan Tinderissä syystä tai toisesta. Heitän usein pyyhkeen kehään, jos koen, että viestittely on täysin minun vastuullani. Oppikirjaesimerkki tästä on, että kysyn ensimmäisessä viestissäni tarkennusta vaikka johonkin naisen profiilitekstin kohtaan. Saan siihen lyhyen vastauksen. Yritän herätellä keskustelua toisella kysymyksellä tai kommentilla. Saan siihenkin lyhyen vastauksen. Mietin sen jälkeen, eikö nainen osaa tai halua puhua oma-aloitteisesti. Kiinnostukseni romahtaa siinä tilanteessa. Ja myönnän toki, että olen tehnyt katoamistemppuja Tinderissä itsekin. Kärsivällisyyteni on koetuksella, kun usea nainen katoaa sanomatta mitään. Silloin heitä seuraavan naisen kohdalla saatan olla niin kyllästynyt touhuun, että laitan Tinderin jäähylle antamatta hänelle mahdollisuutta.
Joskus viestittely päätyy siihen, että ehdotan tapaamista. Ai että olisi hienoa, jos minulle sanottaisiin tapaamisaika ja -paikka, mutta sitäkään minun ei kannata odottaa. Kyllästymiseni tasoa ilmaisee aika hyvin se, että ehdotan useimmiten biljardia aktiviteetiksi. Miksi? Koska olen huomannut, että biljarditreffit johtavat todennäköisimmin toiseen tapaamiseen, jolloin ehdotan jotain toista paikkaa. Mielenkiintoista, vai mitä? 😀 Huoh…
Kaikesta yllä mainitusta huolimatta palaan aina Tinderiin kuin pokeripöydän ääreen palaava velkainen uhkapelaaja, jota vaivaa ns. Gambler’s fallacy . Tällä kertaa kohdalleni osuu jättipotti… Ei huono tuurini voi loputtomiin jatkua… Yeah rrright!
Eli minun Tinder-seikkailujeni kaavan voi tiivistää seuraavaan:
- Inspiroitunut Herra J avaa Tinderin silmät säihkyen valmiina seikkailuun.
- Herra J:n hymy hyytyy, kun mätsejä ei tule.
- Jos tulee, niin keskustelut kuivuvat kasaan tai mätsi katoaa Tinderin syövereihin.
- Herra J heittää Tinderillä vesilintua ja pitää tauon.
- Herra J siirtyy tauon jälkeen kohtaan 1.