Työhaastattelua, mustia aukkoja ja ostoksia
Työnhakua
Huhhuh! Pääsinpä ensimmäistä kertaa työhaastatteluun asti eilen, tosin se oli vasta ensimmäinen kierros, koska haastattelukierroksia tulee mahdollisesti vielä kaksi. En kuitenkaan usko pääseväni läpi, joten minulle jäi vähän epävarma fiilis. Eiköhän sinne hakenut joku minua pätevämpikin. Osasin vastata kysymyksiin mielestäni kohtuullisesti jännittämisestä huolimatta. Kuinkako paljon jännitin haastattelua? Noh… Minulla oli intensiivinen suhde vessanpyttyni kanssa aamulla. Ärsyttää, että pitkään jatkunut työttömyyteni on nakertanut uskoni osaamiseeni. Epäröin, osaanko kaikkea työnantajien minulta vaatimia juttuja. Voinko enää edes oppia niitä? Ja työnhakuun liittyvän huonon fiilikseni kruunasi kotiin palattuani jälleen sähköpostiini tupsahtanut hylsy eräästä paikasta, johon hain kolmatta kertaa. Sitten eteeni pläjähti työpaikkailmoitus, joka vastaa todella hyvin osaamistani, ja mielialani parani välittömästi. Ai että runosuoneni sykki hakemusta kirjoittaessani. Runosuonen runsautta! Riimittelyn rikkautta! On tämä yhtä helkkarin vuoristorataa… 😀
Plääh…
Mustia aukkoja
Uutisia mustista aukoista! Ne ehtivät iskeytyä varmasti verkkokalvoillenne eilen, ennen kuin katosivat Internetin uutisvyöryn mustaan aukkoon. M87-galaksin keskustan jättimäisestä mustasta aukosta oli saatu koostettua radioaaltoihin perustuva kuva, jossa näkyi aukon ympärillä pyörivää plasmasta koostuvaa kertymäkiekkoa. Olin aika täpinöissäni kuvasta työnhausta huolimatta, koska onhan se mahtavaa nähdä kuvassa tumma läiskä, jossa musta aukko sijaitsee varmasti. Aikamoinen musta aukko -päivä eilinen oli muutenkin, koska havaitsimme lisää mustien aukkojen yhdistymisistä johtuvia painovoima-aaltoja. On hienoa olla näkemässä tieteen edistystä.
Ostoksia
Millä vempeleillä te kirjoitatte tekstejänne? Pöytäkoneilla? Kannettavilla? Minä kirjoitan tekstini pöytäkoneella. Sain hiljattain tarpeekseni entisestä näppäimistöstäni ja kaivelin lompakostani rahat uuteen. Tallustin Jätkäsaaren Verkkokauppaan visio mekaanisesta näppäimistöstä kirkkaana mielessäni. Jos mekaaninen näppäimistö ei ole tuttu, niin näppäimistöjä on nykyään pääasiassa kahdenlaisia: kalvokytkimisiä ja mekaanisia näppäimistöjä. Erittäin yksinkertaisesti selitettynä kalvokytkimisessä näppäimistössä näppäinten alla on kuminen kupu, joka painuu alas näppäintä painettaessa ja saa lopulta tietokoneen rekisteröimään napinpainalluksen. Mekaanisessa näppäimistössä on vähemmän yllättäen ”mekaaniset” kytkimet näppäinten alla. En kuitenkaan osaa kuvailla tarkemmin niiden toimintatapaa.
Voin kuitenkin kertoa, että kirjoitustuntuma muuttuu erilaiseksi näppäinten painamisen vastuksen erilaisuudesta johtuen. On sanottu, että se parantaa kirjoittamisen ”flow’ta”. Koen, että omalla mekaanisella näppäimistölläni on miellyttävämpi kirjoittaa kuin vanhalla kalvokytkimisillä. Tykkään mekaanisen näppäimistön näppäinten painamisesta johtuvasta naksumisesta. Se tuo minulle eräänlaista ”kirjoituskonefiilistä” kirjoittamiseeni, mistä pidän todella paljon. Herra J nääs kirjoitti pikkupoikana dinosaurusten nimiä tuntikausien ajan paperille kirjoituskoneella, ja opin lukemaan esikouluiässä sen avulla.
Klak, klak, klak, ping! Klak, klak, klak, klak, klak, ping!
Lämpimiä muistoja :) Toki näppäimistöistä riittää erilaisia mielipiteitä, ja mekaanisen näppäimistön nakutus ja kalliimpi hinta ei miellytä kaikkia. Ehdotan kuitenkin, että elektroniikkaliikkeessä käydessäsi käyt laittamassa sormesi ehkä näytillä oleville mekaanisille näppäimistöille ja kokeilet kirjoittamista. Saatat tykästyä tuntumaan.
Eilen kävin shoppailemassa itselleni myös mm. vaaleanpunaiset sukat ja korukiviä. Pidän vaaleanpunaisesta väristä, mutta olen usein hidas tajuamaan sen ostamieni vaatteiden mahdollisena värivaihtoehtona. Ostin talvella viimein pinkin pipon, kun tajusin lopulta, että voinhan minäkin vetää pinkin pipon päähäni. Minulla oli hyppysissäni Stockmannin 20 euron lahjakortti, ja mietin, ostaisinko tylsästi vain lisää sukkia reikiintymään. Jästipää-J tajusi viimein, että on olemassa myös pinkkejä sukkia. Osa lahjakortista kului siis pinkkeihin sukkiin <3 Poikkesin toistamiseen myös Seraphinè-kivikaupassa ostamassa muutaman nätin korukiven itselleni pällisteltäväksi:
Putiikinpitäjä näytti myös minulle ametistia, jonka sisälle oli jäänyt vettä sen muodostuessa aikoinaan. Se oli, kuten nuoriso ehkä joskus sanoi, ”ältsin mageen” näköinen.