Ensin alkuun

Olen kirjoittanut poikani sairastumisesta lähtien suljettua blogia, johon pääsevät vain ystävät ja sukulaiset. Nyt päätin aloittaa julkisenkin kirjoittamisen. Varoitan heti, että välillä voin kirjoittaa todella ahdistavaa tekstiä ja toisinaan taas hyvinkin kevyttä tekstiä vakavista asioista. Jos luulet, ettet kestä sitä, niin älä lue tätä 😉

Vanhempi poikamme on 15v. Ja sairastaa Rabdomyosarkooma nimistä syöpää, joka diagnosoitiin 4/12. Siitä asti olen ollut hänen omaishoitajanaan kotona. Lisäksi molemmmilla tytöillämme (18v ja 8v.) on diabetes ja toinen poikamme 12v. Kärsii sitten kaikesta tästä tässä vierellä. Mies on aika paljon iltoja ja viikonloppuja töissä, joten pyöritettävää riittää.

Tämän päivän olen saanut viettää kotona. Tarkkaillen poikaa, onnistuuko syöminen ja juominen nielussa olevasta ”möykystä” huolimatta, vai pitääkö lähteä sairaalaan tippaan. Nyt näyttää ihan hyvälle. Tai siis pojan osalta… Muuten näyttää kamalalta sotkulta, tiskit laittamatta, pyykit viikkaamatta, imuri odottaa keskellä pölypalloja, jos joku siihen jaksaisi tarttua. Noh, odottakoon, minä en ainakaan jaksa. Kuten en oikein jaksa mitään muutakaan, kuin ravata sairaalassa tai lääkärissä tai jossain terapiassa tms. Ne kun on pakko hoitaa. Joskus kun tulee joku suonenveto jonnekin, niin silloin voin jopa leipoa tai tehdä muuta hyödyllistä. Normaalisti, jos en siis ole Lastenklinikalla tai muualla kuskaamassa lapsia tutkimuksiin, makaan vain sohvalla tai sängyllä ja luen tai pelaan CandyCrushia 🙂