Vuosi 2017 oli stressaava!

Vuosi alko onnellisena ja intoa puhkuen. Me oltiin vasta jätetty ehkäsy pois ja me alettiin suunnittelemaan kesän häitä. Lapsesta asti oon haaveillu isoista prinsessa häistä. Tammikuussa alotin opiskelut töiden ohessa. Koulu tuntu ihan kivalta, mutta haasteitaki oli. Kevättä kohti mentiin kovalla vauhdilla ja maaliskuuhun mennessä häät oli jo hyvällä mallilla. Kaikki asiat loksahteli helposti paikalleen. Mekon kanssa meina olla ongelmia, mutta lopulta löysin täydellisen. Siinä oli kaikki mistä olin aina ajatellu, että ei ikinä. Kokeilin mekkoa ja se oli täydellinen. Itku tuli ja olo oli WOW! Koko porukka itkettiin liikkeessä, isä ja myyjä myös. Tunnelmaa liikkeessä en unoha ikinä. 

Keväällä aloin huolestumaan kun menkkojen kanssa tuli ongelmia. Sain muutaman kuukauden kuurin keltarauhashormonia (Teroulut) ja ajattelin, että pian alkaa tapahtumaan.  No eipä tapahtunukkaa. Menkat alko taas, mutta mitään muuta ei sitte tapahtunukkaa. Ärsytti ihan hirveesti! Koulu stressas ja tuntu, että oon aivan lukossa ja jumissa. Kaikkea pitäs tehä, mutta ei vaan kiinnosta.

Kesää kohti ajatus oli, että nyt keskitytään meihin ja häihin. Häät oli isot ja ihanat. Sain elämäni rakkauden aviomiehekseni ja olen siitä todella kiitollinen. Kaikki meni paremmin mitä me oltiin suunniteltu. Juhlat jatku aina seuraavaan aamuun asti. Me lähettiin juhlista pois aamu neljältä ja viimeset juhlijat oli lopettanu aamulla kymmeneltä. Seuraavana päivänä mentiin käymään puolenpäivän jälkeen juhlapaikalla ja siellä porukka siivonnu paikan lähes kokonaan. Ainut ongelma häiden suhteen oli toinen kaaso, jolla oli tosi paljon ongelmia sen kanssa että menen naimisiin + kaikkea muuta paskaa vuosien takaa. Hän meinas pilata meidän illan, mutta ymmärsi onneksi poistua ajoissa paikalta. Yhteykissä ei olla oltu häiden jälkeen ollenkaa. Nyt ajattelen tapahtuneesta, että hän kuulu mun elämään ennen naimisiin menoa. Tähän vaiheeseen elämääni en häntä kaipaa enkä tarvitse. En kaipaa elämääni negatiivisia ihmisiä.

Syksy toi mukanaan huolta ja murhetta. Koira alko sairastamaan, mutta saatiin hyvää hoitoa ja saatiin koira taas kuntoon. Pallit lähti, mutta koira parani eikä tarvita loppuelämän hoitoja. Oli paljon sairastamista läheisillä, ja lähellä olevaa kuolemaa. Läheisen kuolema varjosti arkea todella paljon. Tuntu ettei synkkyydestä löydy pois pääsyä. Syksyn pimeyteen syntyi meidän ihana kummilapsi. Suuri onnellisuus valtasi meidät.

Alkutalvesta päätin ottaa taas yhteyttä lääkäriin. Tässä vaiheessa ehkäisyn pois jättämisestä oli kulunut noin vuosi. Lääkäri otti asian onneksi tosi vakavasti ja nyt me ootetaan aikaa tarkempiin tutkimuksiin. Kierrot on ollu pitkiä, ja viimeisin kierto oli 30pv. Raskaus testejä on tullu tehtyä aika paljon. Pettymys jokaisen negan jälkeen on ollu todella suuri. Itkuilta ei oo vältytty. Välillä oon ollu tosi kiukkunen. Oon tosi huono sanomaan miehelle mikä kiukuttaa ja jos minä oon kiukkunen nii mies on kans. Illalla nukkumaan mennessä sitte avaudun ja olo helpottuu taas hetkeksi. Onneksi mulla on ihana rakastava mies, joka ymmärtää vaikka välillä oonki aika hakala. Muutamassa kierrossa ”raskausoireet” on ollu ihan selvät, mutta ku oon tehny testin nii menkat on alkanu aina seuraavana päivänä. Onneksi mun kierrot on koko ajan lyhentyny eikä ennää oo niitä 35-45pv kiertoja. Loppuvuosi meni hyvin. Oon lomaillu nyt kaks viikkoa ja ens viikolla pitäs taas alottaa arki.

Nyt kun vuosi on vaihtunut meidän ajatus on, että tämä on meidän vuosi. 

Suurin haaveemme on oma lapsi.