Meille tuli eilen kauan ootettu kirje.”Sinulle on varattu aika.. Ilmottaudu Naistentautien poliklinikalla.. Poliklinikkakäynti on myös puolisollesi..” Kirje oli tosi pitkä. Siinä oli ohjeet siemennestenäytteen ottamisesta mistä mies ei oikein ollu mielissään. Onneksi se korjas raskaan huokauksen jälkeen, että ”pientä se on sinun tutkimusten rinnalla.” Niihä se on. Nyt pittää saaha mies varaamaan aika näytteen ottoon, koska se pitää olla tutittuna ennen poliklinikka käyntiä. Mies meinas, että onhan tässä vielä aikaa. Sanoin, että tän viikon aikana se aika pittää varata. PAKKO!

Ehdin jo ajattelemaan, että lähete ei meekkää läpi (se olis ollu mahollista mun painon takia) eikä me päästä kunnon tutkimuksiin. Kirjeessä oli muutaman kerran mainittu lapsettomuus lääketiede. Jotenki hullua. Me ollaan lapsettomia. Koskaan en ajatellu, että raskautuminen olis meille hankalaa. Helppoakaan en sen ajatellu olevan, mutta en näin hankalaakaan. Lääkärin määräyksestä ollaan harrastettu seksiä koko ajan ja joka välissä. Yli vuos sitte me jätettiin ehkäsy pois. Nyt ootetaan tutkimuspivää ja jännitetään tai minä jännitän. Mua jännittää ihan hulluna. Mitä jos me kuullaan, että raskautuminen ei oo mahollista.

Luoja kiitos me päästään kunnon tutkimuksiin eikä sitte ennää tartte miettiä miksi en raskaudu. Saadaan selkeitä vastauksia, mikä on ja mitä raskautumisen eteen voidaan tehä. Lääkäri sano viimeksi, että jos lähete ei mee läpi nii sitte meen ultrattavaksi eikä muita tutkimuksia tehä. Isä sannoo aina, että oon syntyny onnellisten tähtien alla. Nyt tuntuu siltä. Olis tuntunu tosi pahalta jos se lähete olis pompannu mun takia. Tutkimuksiin ei kuulemma pääse  jos painoindeksi on yli jonku tietyn rajan. Ylipainoa minulla on, mutta onneksi ei sen vertaa ettei me päästäs tutkimuksiin. 

Helmikuuta ootellessa.