Juhlimme viikonloppuna isosti mieheni nelikymppisiä. Mummi ja pappa tulivat hoitamaan lapsia, pääsimme mieheni kanssa hotelliin yöksi ja juhlimme ison ystäväjoukon kanssa yön pikkutunneille saakka. Höpöttelimme, tanssimme ja pidimme hauskaa niin, että minulta lähti lopulta äänikin. 

Tykkään juhlien lähestyessä tosi paljon ennakkovalmisteluista. Asun miettiminen, millainen meikki, mitkä korut yms. ovat osa juhlaa. Pienten lasten äitinä olen huomannut hyvien valmistelujen auttavan lähdön kiireessä. On muutenkin jotenkin varmempi olo, kun kaikki on suunniteltu valmiiksi. Laitan nykyään aina kaiken kengistä, koruista, laukusta ja alusvaatteista lähtien yhteen kasaan edellisenä iltana, ettei sitten enää tarvitse paniikissa etsiä ehjiä sukkiksia tai sitä oikeaa huulipunaa. Enpä olisi uskonut tätä itsestäni vielä muutama vuosi sitten!

Harmittaa kun tuli sitten kuitenkin niin kiire lähtö, etten ehtinyt ottaa kunnollista kuvaa meikistäni. Tein nimittäin eyeliner rajaukset todella isolla kädellä, niin että väritin yli puolet luomesta geelirajauksella ja tein kunnon kissat silmiini. Tässä ravintolan vessan valossa otetut kuvat, muita ei tullut otettua. Hyvät bileet olivat kun ei ollut aikaa räpsiä kuvia!

Rakastan juhlia. Mutta kyllä se vaan on niin, että vanhuus ei tule yksin ja pienten lasten vanhempina sitä ollaan juhlan jälkeen aika finaalissa. Olen väsynyt mutta onnellinen. Nyt sunnuntaina verkkarit jalassa kotisohvalla, ilman meikkiä, tukka laittamatta ja villasukat jalassa, koko perhe koolla.

Ja mikä parasta, huomenna on maanantai ja alkaa se ihan tavallinen arki, se on täydellistä. Rakastan.