Pitkät hiukset aina vaan, tylsää vai tavaramerkki?
Olin eilen kampaajalla, freesaamaassa värin vaaleilla raidoilla ja kiillottamassa pituudet, latvoista napsittin taas kerran ainoastaan ne huonot pois. Matkalla liikkeesen harkitsin kyllä hetken sitä tämän hetken kuuminta pitkää polkkaa, mutten sitten kuitenkaan rohjennut leikkauttaa. Hiukset kasvaa joo, mutta koen olevani niin vahvasti pitkätukka identiteetiltäni, ja tiesin että taatusti olisin katunut viiden minuutin kuluttua. Aivan kuten joka kerta otsatukan leikkautuksen jälkeen.
Polkat ja otsikset ovat makeita, sitä ei käy kiistäminen ja välillä oma ”tylsyys” harmittaa.
Raili Hulkkonen The Great käski minun kyllä jo vuosia vuosia sitten ”leikkauttaa tuo roikko pois” aikuisempaan malliin. Silti luulen alkavani nelikymppiseksi ponnaripääksi. Onko muita yhtä nössöjä?
