Ladataan...
Meille tuli bébé

En ole tässä kuussa juuri ehtinyt kirjoittaa. Kaikki aika tuntuu menneen bébén juhlien järjestämiseen: toissa viikonloppuna mies järjesti perinteisen tavan mukaan vauvalle juhlat ja viime sunnuntaina juhlittiin nimiäisiä. Näistä tulee omat postauksensa kunhan ehdin ne kirjoittaa. Sunnuntaina juuri ennen nimiäisiä mies soitti minut kotiin alakerran kerhotilasta, jossa olin valmistelemassa tarjoiluja. Kun pääsin ylös, hän sanoi, että vauva oli tuntunut tukehtuvan. Kysyin onko hän koittanut "läimäyttää" vatsallaan olevaa vauvaa selkään pariin kertaan - oli kuulemma. Tilanne oli kuitenkin onneksi jo ohi. Otin vauvan syliini ja rauhoittelin sitä. Mies sanoi, että hän oli todella säikähtänyt, kun vauva oli kakonut useamman minuutin. Minä reagoin valittamalla miehelle, että hän ei ollut kertonut ​miksi minun piti tulla ylös. Että olisin voinut tulla nopeammin.

Kesken nimiäiskahvien tuo kuitenkin uusiutui. Tajusimme, että kyseessä oli todella paha ja oudon kuuloinen yskäkohtaus, joka kesti useamman minuutin. Minä hätäännyin, itku oli lähellä ja teki mieli heittää vieraat pihalle. Äitini sanoi, että kukaan meistä hänen kolmesta lapsestaan ei kyllä koskaan kuulostanut tuolta. Tilanne uusiutui vielä ja päätin, että nimiäisten jälkeen soitan terveysneuvontaan.

Vieraiden lähdettyä ja meidän laitettua paikat kuntoon, siirryimme kotiin. Soitin terveysneuvontaan - onneksi ​tuo on edelleen käytössä! Yritin kuvailla kohtauksia, mutta vauva sattui saamaan yskänpuuskan puhuessani hoitajan kanssa. Sain ohjeeksi viedä pienen päivystykseen ja itku tuli. Vähän taisi mamma olla herkässä imetyshormoneineen ja huolineen. Bébé on niin pieni, eikä ole vielä saanut rokotetta hinkuyskään, joten sen mahdollisuus oli olemassa ja se on hengenvaarallinen. Ei muuta kuin ystävän kyydillä Lastenklinikalle. Päätimme, että mies jää kotiin, koska meillä oli juuri ruoka tulilla. Hän sai tehdä sen loppuun ja oli puhelimen päässä. Lastenklinikan päivystyksessä ilmottauduimme ja meidät ohjattiin odottamaan aulan sijaan yhteen huoneista, ettei pieni saisi enää muita tartuntoja. Tuolla kuitenkin pyörii paljon sairaita lapsia.

Kävi hoitajaa ottamassa näytteitä. Ystäväni videoi yhden yskäkohtauksista ja tätä näytettiin hoitajalle ja lääkärille. Lääkäri tutki pienen ja sanoi, että hänet otetaan osastolle. Äidillä tuli taas itku. En oikein edes tiedä miksi. Hyvähän se on, että hoitavat. Muiden näytteiden ohella otettiin hinkuyskänäyte, jonka tulokset saadaan vasta perjantaina. Poikaa hoidettiin varmuudeksi kuin hänellä olisi hinkuyskä. Kysyin saanko jäädä yöksi vauvan kanssa vaikka olen itsekin hieman kipeä ja onneksi sain. Odottelimme vielä jonkin aikaa. Ystäväni kävi hakemassa miehen pakkaaman kassin, jossa oli mm. minulle laturi, pesuvehkeet, vaihtovaatteet, lisäksi vauvan vitamiinit ja soittorasia.

Pääsimme vihdoin osastolle muistaakseni puoli yhdentoista aikaan. Ystäväni saattoi vielä meidät ja auttoi tavaroiden kanssa. Yöhoitaja oli jotenkin hieman tyly meidän kummankin mielestä. Tosin oma huoli ja väsymys saattoivat lisätä tätä tunnetta. Bébélle annettiin antibioottia ja panadolia. Huoneessa oli vauvan sänky, seinältä sen taakse avattava sänky minulle ja käsinojaton puutuoli. Imetys oli lievästi sanottuna hankalaa tuolla tuolilla. Huone/osasto oli selkeästi tarkoitettu pääsääntöisesti vanhemmille lapsille: imetykseen/vauvan rauhoitteluun sopivaa tuolia ei ollut, sen sijaan hyllyssä komeili xbox360.

 Vauva on tottunut nukahtamaan sänkyyn rinnalle - siitä yksinkertaisesta syystä, että näin olemme kaikki saaneet parhaiten unta. Vauva oli kiinni muutamissakin letkuissa/johdoissa ja hoitaja epäili, etteivät ne yltäisi minun sänkyyni asti. Yritin epätoivoisesti syöttää ja nukuttaa pientä potilasta tuolissa, kädet ja hartiat väsyneinä ja aina kun hänen nukahdettuaan yritin siirtää hänet sänkyynsä, hän havahtui. Jatkoin tätä pari tuntia kovalla tuolilla, kelloa vilkuillen, välillä kyynelet väsymyksestä, huolesta ja harmistuksesta valuen. Hoitaja kävi välillä kysymässä nukkuuko jo - joo ei nuku.

Kahden tunnin jälkeen sanoin, että ei tästä oikein tule mitään. Vauva herää aina, kun yritän häntä siirtää. Syöttöpunnituksia en edes yrittänyt, koska siihen hän nyt ainakin heräisi. Uni olisi lapselle kuitenkin toipumisen kannalta todella tärkeää. Pitkin hampain hoitaja sanoi, että voimme kokeilla, josko johdot yltäisivät. Hän laittoi sängyn alas ja lakanan siihen, jotta saimme vauvan kanssa siirryttyä sänkyyn ja johdot ylsivät juuri ja juuri, tosin vain toiseen reunaan sänkyä eli imetys siellä onnistui vain toisella kyljellä. Vauva nukahti melko helposti - kuten olin arvellut ja jonkin ajan päästä nousin ylös sen verran, että laitoin pussilakanan oman peittoni päälle, jotta ei enää tarvinnut palella. Vauva nukkui useamman tunnin putkeen, itse sain pari tuntia katkonaista unta. Syötin vauvan kuuden aikaan ja seuraavan kerran kahdeksan aikaan. Aamulla tein pyydetyt syöttöpunnitukset.

Hieman kahdekan jälkeen vaihdoin vauvalle vaippaa ja hän tapansa mukaan suihkautti iloisen pissasuihkun housuilleen, jotka happisaturaatioletkun(?) takia riippuivat jalassa. Soitin kellolla hoitajan paikalle pyytäkseni uudet housut ja lisää vaippoja. Yövuoro oli vaihtunut aamuvuoroon ja olimme saaneet tosi ihanan hoitajan. Teimme yhdessä aamupunnituksen ja vauvan vaipatettuani ja puettuani sain kipaista alakerran kahviosta hakemaan aamupalaa, kun hoitaja huolehti vauvasta. Osastolla ei vanhemmille ole ruokaa. Ja olikin puhetta, että jossain välissä minun pitää kipaista kauppaan. Mies soitteli ja sanoi töissä olevan hiljaista, joten hän lähtee aiemmin. Lupasi käydä kodin kautta hakemassa muutamia tavaroita ja minulle ruokaa.

Hoitaja oli tyytyväinen vauvan syömiin maitomääriin, kuumetta ei ollut ja vauva vaikutti voivan melko hyvin. Yskäkohtaukset olivat antibioottien aloituksen jälkeen helpottaneet. Vauva yski kyllä, mutta ei kuulostanut siltä, että tukehtuu. Kohtaukset myös kestivät huomattavasti vähemmän aikaa. Hoitaja sanoi lääkärin tulevan piakkoin, mutta hän uskoo, että pääsemme antibioottien turvin jo kotiin, koska vauvalla ei ollut hengitysvaikeuksia ja yleisvointi oli hyvä. Soitin miehelle ja sovimme, että hän odottaa kotona, ettei turhaan lähde roudaamaan meille lisää tavaraa.

Lääkäri kävikin pian ja lupasi, että kunhan saa paperihommat kuntoon, saamme lähteä kotiin toipumaan. Jos kuume nousee, yskäkohtaukset palaavat pahoina tai vauvan yleisvointi huononee pitää palata heti. Antibiootteja jatketaan toirstaihin asti ja perjantaina lääkäri soittaa hinkuyskäkokeen tuloksista. Saimme reseptin paperisena, eihän vauvalla edes ole KELA-korttia vielä. Keräsimme tavaramme ja suuntasimme taksilla kotiin.

Pieni nukkui lähes koko päivän ja seuraava yönäkin muutamaa aamuyön/aamun ruokailua lukuunottamatta kellon ympäri. Taisi todella olla kipeä. Nyt olemme vain rötvänneet yökkäreissä, lepäilleet, halineet ja ruokailleet. Vointi tuntuu parantuneen, vauva jutteli jo innoissaan eilen illalla ja oli hereillä hieman enemmän. Nyt vaan toivomme, että tauti helpottaa ja pääsemme palaamaan tavalliseen arkeemme. Lääkäri tosiaan soittaa perjantaina ja minulla onkin hänelle pari kysymystä. En kuitenkaan usko, että bébén tauti on hinkuyskää. Jotenkin kohtaukset eivät mielestäni ihan sopineet sen kuvaukseen. Ehkä kurkunpään tai keuhkoputken tulehdus? Kylmäävän kuuloinen tauti noin pienellä joka tapauksessa. Sitä vieressä kuulostelee ja välillä katsoo, että hengittäähän se. Tuossa se ressukka vieressä rohisee. Pieni rakas. Jos vanhemmuus tuo paljon iloa ja onnea, niin tuo se kyllä valtavan määrän huoltakin. Miten kokonaisvaltainen tunne huoli voikaan olla.

Ladataan...

Ladataan...
Meille tuli bébé

Vuosikausia sitten pyörin jostain syystä erään tavaratalon leluosastolla katselemassa vauvojen leluja. En muistaakseni ollut edes ostamassa mitään lahjaa, liekö vain vauvakuumeissani hypistellyt leluja. Löysin supersöpön kirahvin ja päätin, että tuollaisen hankin, jos joskus saan vauvan. Sittemmin minulle on selvinnyt, että kyseessä on melko legendaarinen kirahvi, joka tunnetaan nimellä Sophie. Viimevuosina Sophiesta on tullut todellinen must-have-lelu. Tuntuu, että Sophie (tai tuoteperheen muita tuotteita) löytyy lähes jokaiselta vauvalta. Tästä huolimatta halusin bébélle kaveriksi Sophien, koska onhan se edelleen aivan yhtä suloinen. Jostain syystä minuun vetoavat ko. kirahvin lisäksi muutkin villieläimet ja luulen, että bébén lelujen joukossa ja esim. vaatteissa tämä tulee näkymään.

Muuan Monsieur Rampeau, joka oli erikoistunut luonnonkumin käyttöön lelujen tuotannossa, sai idean eksoottisesta villieläimestä aikana, jolloin lelueläimet olivat lähinnä maatilan eläimiä ja lemmikkejä. Sophie la girafen tuotanto käynnistyi Ranskassa 25.5.1961 Pyhän Sophien päivänä ja tästä kirahvi sai nimensä. Luonnonkuminen Sophie on erityisesti suunniteltu soveltumaan pienen vauvan käsiin sopivaksi ja pureksittavaksi, kun hampaita on tulossa. Lelu niitti nopeasti suosiota ja on tänä päivänä, 55-vuotiaana, suositumpi kuin koskaan.

Niinhän siinä kävi, että bébé sai kirahvinsa jo ennen syntymäänsä, kun hänen tuleva kummitätinsä oli pakannut sen minun baby showereissa saamaani vaippakakkuun. Bébé alkaa pikkuhiljaa tarttumaan, nyt lähinnä vaatteisiin, harsoihin ym, mutta pian varmasti myös leluihinsa ja muihin käden ulottuvilla oleviin tavaroihin. Sophieta on jo soviteltu pieniin käsiin ja kyllähän se sinne hyvin istui.

Onnekas pieni mies sai myös nimiäisissään lahjaksi Sophie-purulelun sekä ihana Sophie-pallon. Vaikka lelut ovat pienelle, myös äiti iloitsee niistä, koska ne todella miellyttävät silmää. Nämä pääsevät ihan pian toden teolla käyttöön, kun vauvalle tulee ikää ja lelut alkavat kiinnostaa ja jaksamista lattialla pötköttelyyn löytyy enemmän.

 

Ladataan...

Ladataan...
Meille tuli bébé

Ei Beigeä-bloginTanja kirjoitti nauruhermojani kutkuttelevan postauksen: Asiat jotka vituttelevat. Hän myös haastoi muut mukaan kertomaan mikä heitä vituttelee. Tähän oli pakko tarttua. Koska onhan se nyt kivaa valittaa. Tässä siis 10 asiaa jotka juuri nyt vituttelevat.

  • Idiootit julkisessa liikenteessä. Etenkin ne jotka tunkevat sisään kulloiseenkin kulkuneuvoon ennen kuin pois jäävät matkustajat ovat päässeet ulos.
  • Tien väärällä puolella kulkijat, jotka kävelevät suoraan minua päin. Täällä on oikeanpuoleinen liikenne ja minä kävelen oikeassa reunassa. Miksi minun pitäisi väistää?! Nyt minulla on vaunut, joilla voin jyrätä kohti.
  • Koiriaan kaupunkinalueella vapaana ulkoiluttavat ihmiset. Sitä varten on koirapuistot ja maaseutu. En halua jalkakäytävillä tehdä tuttavuutta vapaana juoksevien vieraiden koirien kanssa/pelätä henkeni puolesta.
  • Se että en saa suosikkielintarvikkeitani yhdestä kaupasta vaan halutessani ostaa useampia niistä joudun käymään kolmessa eri kaupassa. Mitä tietenkään en tee (ainakaan usein), joten joudun aina jonkin tuotteen kohdalla tekemään kompromissin ja ostamaan ei niin hyvän korvaavan tuotteen.
  • Imetysruokavalio ja imetysvaivat. Olin luullut, että raskausvaivat päättyvät, kun raskauskin päättyy, mutta ei - niistä vain tulee imetysvaivoja (esim. löysistä nivelistä aiheutuvat ranne-/peukalokivut). Minulle on myös valjennut, että synnytyksestä huolimatta en saa syödä esim. korvasieniä tai haukea.
  • Se että Game of thronesia tulee vain yksi jakso viikossa HBO:lle. Meillä ei ole malttia.
  • Se että lämpimien säiden tultua ja kaivettuani kesävaatteet esille ymmärsin, etten voi käyttää niistä juuri mitään, koska ne eivät sovellu imetykseen.
  • Se että olen kesän vapaalla bébén kanssa, mutta miehellä ei ole yhtään lomaa - ainakaan ennen elokuun puolta väliä. Eikä yksikään ystävistäni ole äitiysvapaalla. Täytyy alkaa ihan tosissaan etsimään mammakavereita ja kuumotella vanhoja ystäviä, että lähtevät meidän kanssa retkeilemään lomalla ollessaan.
  • Kesän tulo tarkoittaa myös sitä, että kaikki maailman öttiäiset alkavat tunkemaan ovista ja ikkunoista sisään. Eritoten kaikki lentävät öttiäiset vituttelevat. Hämähäkit ym. on yöks, mutta niistä selviää Keltaisten sivujen avulla.
  • Muutaman ystävän kanssa päädymme aina toisinaan iltaa istuessa avautumaan siitä, mikä miestemme toiminnassa ottaa päähän. Tekee hyvää parin viinin kanssa purkaa patoumat, niin ehkä nalkutamme kotona vähemmän. Siis viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: miehen toiminta noin yleisesti. Kuka ei sohvalle istuessaan katso, onko siinä mahdollisesti jotain vaan istuu vaan tavaroiden päälle? Yritän käyttää samaa lautasta ja kahvimukia useampana aamuna pienentääkseni kertyvää tiskivuorta. Mies kuitenkin ottaa aina käyttöön lautaseni ja sotkee sen niin, että joudun ottamaan uuden harvase aamu. Miksei se voi muistaa sammuttaa kahvinkeitintä aamulla lähteissään? Miksei se osaa laittaa oikeaa lieden levyä päälle/sammuttaa sitä? Miksi kaikki kaapin ovet pitää jättää auki: erityisesti ärsyttää jääkaapin ja pakastimen ovet. Näin muutaman esimerkin mainitakseni.

Tällaiset asiat vituttelivat tänään. Kiitos Tanja! Jopa bébé tuntui olevan sitä mieltä, että tätä ei voi passata, koska on nukkunut kiltisti koko kirjoittamisen ajan.

Ladataan...

Pages