2. ultra

Nyt pahimmat kiireet ovat vihdoin takana ja töissä on palattu lähes normaaliin arkeen. Täytyy sanoa, että muutamana päivänä teki todella tiukkaa jaksamisen kanssa, mutta selvisin kuin selvisinkin.

Työkiireiden lisäksi takana on myös rakenneultra. Minä tietysti jännäsin sitä mahdottomasti. Mies otti tapansa mukaan rauhallisemmin ja totesi uskovansa kaiken olevan hyvin. Mies oli oikeassa: kaikki näytti olevan hyvin. Mitään huolestuttavaa ei ilmennyt. Meiltä kysyttiin haluammeko tietää vauvan sukupuolen. Uteliaina ihmisinä halusimme tietysti ja nyt se on selvillä. Saamme pienen pojan! Mies oli kovin iloinen, hänellä kun on tyttöjä jo kaksi. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että ei sukupuolella ole meille kummallekaan todella merkitystä. Terve, pieni lapsi on se mitä toivoimme. Usein sitä kuitenkin on jonkinlaisia ajatuksia tai toiveita. Minä mietin, että olisivathan ne pikkuruiset mekot olleet hirmuisen suloisia. Mies mietti miten opettaa pojalleen jalkapalloa. Tällaisia me olemme.

Yksi kivoimmista asioista, joita sukupuolen selvittämisestä seuraa, on se että kaikkien etukäteen hankittujen vaatteiden ei tarvitse olla sukupuolineutraaleja. Nyt mietinkin, milloin voin lähteä ostoksille. Kuinka aikaisin vaatteita voi alkaa haalimaan? Ajattelin, että haluaisin lähteä kiertelemään muutamia kirppareita, jos sitä löytäisi sieviä vauvanvaatteita kohtuulliseen hintaan. Pienet kun eivät kauaa mahdu päälle, niitä on turha kaikkia uutena hankkia. Nyt pitäisi vielä tietää mitä kannattaa ostaa ja kuinka paljon. Ideaalitilanne olisi tietysti se, että ei tulisi haalittua ihan hirveästi ylimääräistä. Välillä kuulee, että ihmisillä jää paljon vaatteita kokonaan käyttämättä ja se tuntuisi kurjalta. Toisaalta en missään nimessä halua vaatteiden loppuvan kesken muutaman kakkakatastrofin jälkeen. En myöskään halua olla pakotettu juoksentelemaan kaupoissa heti vauvan synnyttyä, koska jotain puuttuu. Olen lukenut, että vasta käytännössä oppii millaisista vaatteista pitää ja mitkä toimivat oman vauvan kohdalla. Tässä on varmasti perää, mutta haluan silti, että meillä on pienempiä kokoja valmiina niin, että pärjäämme. Mitä kaikkea siis pitäisi hankkia ja miten paljon? Tähän ottaisin kovin mielelläni vastaan vinkkejä, mielipiteitä, kokemuksia tai vertaistukea.

Itseni ja läheiseni tuntien vaatteita tulee todennäköisesti olemaan ennemmin liikaa kuin liian vähän. Kuten jo aiemmin kirjoitin, äitini on ostanut kassikaupalla lankoja, joista meinaa neuloa vauvalle vaatteita. Työkaverillani on jo nyt työn alla villasukat vauvalle. Ystäviltä varmasti tulee lahjoja, vaikka sanoisimme, ettei tarvitse. Tähän olen varautunut. Minun perheeni on täällä, joten he elävät ymmärrettävästi tässä mukana. Miehen perhe taas on kauempana. Pari päivää sitten mieheni puhui Pariisissa asuvan siskonsa kanssa ja sisko kyseli milloin hän tulee käymään. Mies vastasi, ettei tiedä, johon sisko totesi, että miehen täytyy tulla, koska hänellä on vauvanvaatteita odottamassa meille. Ajattelin, että kyse on hänen lastensa vanhoista vaatteita. Ihana ajatus antaa niitä meille. Eilen kuitenkin selvisi, että kyse ei olekaan vanhoista vaatteista, vaan sisko oli ilmeisesti kouluikäisille lapsilleen vaatteita ostaessaan eksynyt vauvanvaateosastolle ja tehnyt meille hankintoja. Olen liikuttunut ja otettu, mutta samalla mietin, että laskettuun aikaan on vielä hieman yli neljä kuukautta. Saatamme joutua pulaan ihanien läheistemme anteliaisuuden johdosta.

Kommentit (4)
  1. Kiva kuulla, että teilläkin ultrassa kaikki hyvin! Minut tuo jännityksen määrä jopa vähän yllätti. Tosin tuntuu, että yhtä jännäilyä on ollut koko odotus tähän asti – ja varmaan tästä eteenpäinkin 🙂 Kadehdin miestäni, joka osaa suhtautua näihin asioihin luottavaisesti ja tyynesti.

    Eipä noihin laskettuihin aikoihin meillä enää niin hirveästi aikaa ole. Yllättävällä tahdilla kuukaudet kuluvat. Eilen tajusin, että kolmen kuukauden päästä olen jo äitiyslomalla, vaikka tuntuu siltä, että vasta ihan juuri olisin tehnyt raskaustestin.

  2. Sukupuoli saatiin selville kyllä -se ei kuitenkaan ollut se pääasia. Kaikki näytti olevan hyvin, nyt olo on kuin jyrän alle jääneellä, jotenkin sitä vaan stressasi tätä päivää aika paljon. Meillähän onkin sitten samoihin aikoihin la -jännää 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *