Missä ne ennakoivat supistukset oikein viipyvät?

Joka paikassa annetaan ymmärtää, että lähes kaikilla odottajilla on ennakoivia supistuksia kuukausia tai vähintään viikkoja ennen h-hetkeä. Siellä synnytysvalmennuksessakin neuvolan täti sanoi, että ”teillä varmaan on näitä jo ollut. Kenellä ei ole? Käsi ylös.” Minä ja yksi toinen möhömaha nostimme varovasti kätemme, mutta kaikilla muilla ilmeisesti oli jo supistellut. Ja minun laskettu aikani oli kuitenkin tulossa ensimmäiseksi. Niin että missä ne viipyvät? Kysyn vaan?

Tässä vaiheessa kuulisin mielelläni kertomuksia, joissa supistuksia ei ole ollut, mutta lapsi on kuitenkin tullut about ajallaan ja synnytys on käynnistynyt itsestään ja mennyt hyvin. Please? Anyone? Tällä hetkellä mielessäni pyörii kauhukuvat siitä, että bébé ei vaan meinaa tulla vaan laskettu aika ylittyy kahdella viikolla, jonka jälkeen synnytystä koitetaan käynnistää päiväkausia ja sen jälkeen synnytys ei etene ja loppujen lopuksi joudun sektioon ja olen kovin kipeä ja ikuisuuden sairaalassa.

Niin että muutaman supistuksen voisin nyt ottaa jo. Edes perinteiset kolme ässää eivät saaneet aikaan mitään tuntemuksia. Tai se ei ole ihan totta, onhan minulla kaikenlaisia tuntemuksia, mutta ei supistuksia. Tosin kättärin erikoistuva lääkäri lohdutteli minua, että ne kuukautiskipumaiset kivut alaselässä voivat myös johtua supistuksista, jotka eivät vain sitten tunnu muulla tavalla. Ei kai auta kuin lohduttautua sillä.

Tämä odottelu alkaa tehdä temppuja mieleni kanssa. Ensinnäkin olen ihan lahopää tätä nykyä ja laitan joka asiasta muistutksen puhelimeeni. Lisäksi nukun huonosti, koska mahan kanssa alkaa olla epämukavaa ja veskissä täytyy käydä vähintään kerran-kaksi yössä. Koska nukun huonosti olen väsynyt päivisin enkä saa juuri mitään aikaiseksi, to do-listani ei ole juuri lyhentynyt viikkoon. Täytyy oikeasti koittaa nukkua päikkäreitä, jotta olen voimissani, jos bébé joskus päättää tulla. Mitä olen tänään tehnyt, on ottanut reseptejä talteen. Minulla on ollut hirveä pino erilaisista lehdistä revittyjä sivuja, joista nyt leikkelen talteen reseptit, joita haluaisin kokeilla. Mies pyöritteli päätään lähteissään, kun olin levittäytynyt sohvalle ja sohvapöydälle paperipinojen ja saksien kanssa. Rehellisesti sanottuna en tiedä kuinka monia noista tulen oikeasti kokeilemaan, kun keittokirjojakin on hirveä määrä ja netti ohjeita pullollaan, mutta onhan se kiva olla reseptejä varalla.