Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Olen hieman yllättynyt, ettei tuleva synnytys pelota minua enempää. Ehkä paniikki iskee myöhemmin, mutta toistaiseksi olen ollut melko rauhallisin mielin. Toki minua jännittää mitä tuleman pitää, meneekö kaikki hyvin, onhan vauvalla kaikki hyvin, miten jaksan jos synnytys on pitkä jne. Enimmäkseen olen kuitenkin melko luottavainen ja tämä olo on vain vahvistunut raskauden edetessä.

Ajattelen, että kroppani on suunniteltu hommaan ja se tietää miten toimia. Vauva on kääntynytkin jo (toki se voi vielä kääntyä takaisin) ja liitoskivut kertovat, että paikat valmistautuvat. Yritän ajatella positiivisesti ja uskoa siihen, että kroppani hoitaa homman kuin itsestään ja synnytys menee hyvin ja nopeasti, koska uskon niin. Toivon kovasti näiden positiivisten mielikuvien kantavan pitkälle.

Luotan myös siihen, että synnytyssairaalassa on ammattitaitoista henkilökuntaa, joka neuvoo minua ja huolehtii siitä, että kaikki menee parhain päin. Uskon siis meidät myös heidän käsiinsä. Katsotaan miten asiat todellisuudessa menevät. Minä yritän kuitenkin kaikkeni keskittyä ajattelemaan positiivisesti.

Tätä vuoden vaihdetta vietän rauhallisesti kotona, eikä suunnitelmissa ole mitään kummempaa, todennäköisesti leffa ja texmexiä. Toivottavasti olen onnellisesti unten mailla, kun on aika ampua raketteja. Mies kannusti minua lähtemään ulos, mutta pitkän työpäivän jälkeen haluan vain rentoutua. Miestä tosin kannustan lähtemään ulos poikien kanssa – en edes muista milloin hän olisi viimeksi ollut kunnolla juhlimassa. Saa nähdä miten käy, onko meitä kotona kaksi vanhaa ja väsynyttä vai vietänkö omaa aikaa. Palataan asiaan ensi vuonna.

Hyvää uutta vuotta!