Ensimmäisen kuukauden hajanaisia ajatuksia

Pieni bébémme on tänään kuukauden ikäinen. Aika on kulunut ihan järjettömän nopeasti ja toisaalta tuntuu, että tässä oltaisiin oltu vanhempia ja perhettä ties kuinka kauan.

Kuukauteen on mahtunut paljon:

– Poika on kasvanut pituutta 4cm (3,5vkon neuvolakäynnillä) ja pituuden puolesta hän on tällä hetkellä plussakäyrällä, kovalle ruokahalulle on siis hyvä syy

– Painoa on syntymäpainon päälle kertynyt päälle 600g (myöskin kolmen ja puolen vkon iässä)

– On panikoitu saako se tarpeeksi ravintoa

– On stressattu miksei se herää – ja miksei se nukahda

– On huolehdittu mitä se pieni itkee, onkohan se kipeä

– On mietitty onko sillä tarpeeksi päällä – ja onko sillä liikaa päällä

– Mamma on saanut herkutella lakuilla, mädillä, savukaloilla, maksamakkaralla, ilmakuivatulla kinkulla ja kuoharilasillisella

– On kuunneltu papan vauvapuhetta ja ranskankielisiä lastenlauluja

– On jaettu isoille sisarpuolille lapsen sylittely-/vaipanvaihto-/vaununtyöntö- ym. vuoroja

– Minä olen salaa todennut ystävilleni, että on mahtavaa että miehellä on jo kaksi lasta (jotka ovat hieman vanhempia), koska herranjestas, että useamman lapsen kanssa on raskasta. Vanhemmat sisarukset ovat meillä parina päivänä viikossa ja olen aina aivan lopen uupunut heidät lähdettyään. Ajatus siitä, että tähän vuoden tai parin päästä tekisi sisaruksen, tuntuu mahdottomalta. ​Miten ihmiset siihen pystyvät? Pelkässä vauvassa on niin paljon tekemistä, etten osaisi kuvitella selviytyväni taaperosta samaan aikaan. Huh! 

– Äiti on lukuisia kertoja joutunut nostamaan vauvan peiton reunaa tarkistaakseen hengittääkö se, kun on niin hiljaa ja paikallaan

– On vain tuijoteltu vauvaa ja todettu, että se on vaan niin suloinen – maailman suloisin vauva, kevyesti

– On matkustettu vaunujen kanssa ruuhkabussissa, työnnetty tuttia vauvan suuhun ja heijattu kärryjä, jottei vauva alkaisi huutaa kesken matkan ja näin lisäisi äitinsä jännitystä ko. reissusta

– On ensin yöllä imettäessä odotettu, että vauvaa nukahtaa, jotta itsekin saisi unta ja sitten pienen nukkuessa jääty sitä tuijottelemaan eikä maltettu itse nukkua

– On vastaanotettu kyläilijöitä, vaikkei ehkä aina olisi jaksettukaan

– On nukuttu ​kerran​ edit. kaksi kertaa 6h putkeen!

– Tuore äitikin on pari kertaa ehtinyt tehdä ruokaa – joskin tiskit ovat pääsääntöisesti jääneet miehelle, koska vauva on vaatinut äitinsä huomion

– On oltu järjettömän ylpeitä ja tyytyväisiä, kun vauvaa on vuolaasti kehuttu

– On itketty (okei,äiti on itkenyt), kun vauva vaan itkee eikä sitä osaa auttaa ja itseä väsyttää ja hormonit jajaja…

– On saatu lukuisat pissat päällemme

– On todettu, että tämän vauvan kanssa neljä pestävää hoitoalustan päällistä ei riitä mihinkään. Tyyppi pissii ja kakkii lähes aina, kun vaipan ottaa pois, joten neljä päällistä joutaa pyykkiin helposti päivässä

– On unohdettu itkut lähes sillä hetkellä, kun vauva rauhoittuu ja tuijottelee isoilla silmillään tai hymyilee unissaan

– Sanotaan ”he’s so cute” noin kymmenen kertaa päivittäin

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta yksinkertaisesti todettakoon, että vaikka välillä on raskasta ja vaikka koko ajan väsyttää, niin meillä on kyllä maailman ihanin vauva!

 

Kommentit (3)
  1. Salmiakkia menee enemmän kuin laki sallii! Meillä tuli 1 kk täyteen tänään ja neuvola onkin ylihuomenna -jännää nähdä kuinka paljon tyyppi on kasvanut 😀

  2. Onnea ensimmäisestä kuukaudesta! <3 

    Ja huh, kun kadehdin tuota lakun ja savukalan syöntiä 😀 

    1. Kiitos! <3

      Kieltämättä maistuivat hyvältä. Nopeasti se aika kuluu ja pian saat itsekin herkutella vauva sylissä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *