Isyyden vahvistaminen (ja asiaa avioliitosta)

Minä ja Mies emme ole virallisesti naimisissa. Meillä on itseasiassa ollut pieni hääseremonia, mutta emme vieneet siinä allekirjoitettuja papereita maistraattiin. Ajattelimme, että hoidamme ns. ”laillisen puolen” sitten joskus, kun siltä tuntuu. Ehkä menemme kahdestaan maistraattiin tai mielummin hoidamme asian jossain reissussa ja toimitamme ne paperit sitten sinne maistraattiin.

Tilanne on hieman hassu, enkä yleensä tuntemattomammille jaksa sitä kauheasti selitellä. Saatan sanoa esim. sanoa, että olemme kihloissa, koska en yksinkertaisesti jaksa toistella ja selitellä samoja asioita. Tutut tottakai tietävät mikä tilanne on. Olimme muuttamassa yhteen seurusteltuamme hieman vajaan vuoden. Yksi päivä mies kysyi miltä minusta tuntuisi, jos menisimme naimisiin (taas: ei siellä maistraatissa). Keskustelimme siitä, mitä se käytännössä ja tunnetasolla tarkottaisi. Suomen lain edessä olisimme silti avopuolisoita. Asialla oli miehelle merkitystä. Luulen, että suurin vaikuttava tekijä on hänen äitinsä. Mies rakastaa ja arvostaa äitiään ja äidillä on tässä asiassa meikäläisittäin katsottuna konservatiiviset arvot. Mies taisi haluta tehdä asiat tällä kertaa kunnolla ja ”oikein”, jotta voi perheelleenkin sanoa, että tämä kerta on erilainen.

Toinen puoli asiasta on tunnetaso. Meillä on kummallakin enemmän tai vähemmän vaikea suhdehistoria ja alkuun oli vaikeuksia luottaa toiseen, tai ehkä lähinnä siihen, että toinen tulee olemaan siinä, että pysymme yhdessä. Olimme käyneet läpi jonkinsorttisen kriisin ja totesimme, että kyllä tässä nyt aiotaan ihan oikeasti yhdessä olla. Sitouduimme toisiimme ja lupasimme olla yhdessä, emme Suomen lain vaan toistemme, seremonian toimittajan ja muutaman todistajan edessä. Koemme olevamme naimisissa ja esimerkiksi englanniksi käytämme termejä wife ja husband. Mies taitaa välillä unohtaa, että laillisesti emme ole naimisissa, koska hänelle merkityksellisillä mittareilla mitattuna olemme.

Tilanne on kuitenkin se, että lain edessä emme ole naimisissa. Olen aiemmin ajatellut, että haluan olla naimisissa, kun/jos saan lapsen. (Olen myös haaveillut prinsessahäistä yms. Kun ikää on tullut lisää, ovat haaveet muuttuneet.) En kuitenkaan halunnut mennä naimisiin raskaana ollessani, koska haluan olla varma, että Mies haluaa mennä naimisiin kanssani, koska haluaa mennä naimisiin kanssani, ei koska olen raskaana. Mikä on hieman hassua, ottaen huomioon, että tyyppi on jo ”kosinut” ja kokee meidän olevan naimisissa. No joka tapauksessa, tämä jääköön vielä hamaan tulevaisuuteen. Täytyy selvittää, mitä vaikutuksia/etuja tästä olisi lapselle tai meille. Periaatteessa merkityksetön juttu, mutta sellainen joka minulle ihme kyllä merkkaisi on tuo sukunimiasia. Minusta olisi kiva, että meillä kaikilla (mutta etenkin minulla ja lapsellani) olisi sama sukunimi.

Tästä päästään vihdoin asiaan eli isyyden vahvistamiseen/tunnustamiseen. Koska emme ole virallisesti naimisissa ei Miestä voitu vain merkitä lapsen isäksi. Tässä kuten niin monissa muissakin asioissa lainsäädäntö laahaa pahasti perässä. Muutoksia tapahtuu, mutta käsittämättömän hitaasti. Luodakseen laillisesti sitovan suhteen lapseensa, miehen piti siis tunnustaa isyytensä. Varasimme ajan lastenvalvojalle ja pyysimme mukaan ranskankielisen tulkin. Mies puhuu kyllä englantia, muttei läheskään natiivin tasoisesti ja halusimme, että tällaisissa asioissa hän ymmärtäisi täysin, mitkä vaikutukset: oikeudet ja velvollisuudet ovat, kun laittaa nimensä papereihin.

Eilen siis kärräsimme Bébén Krunikkaan, ahtauduimme vaunuinemme hissiin ja odottelimme muiden vanhempien kanssa aulassa hieman jännillä fiiliksillä. Otin vauvasta pari kuvaa muistoksi: tässä nyt hankitaan sinulle virallisesti isä. Huoneeseen päästyämme bébé ilmoitti olevansa nälkäinen, joten minä istuin lähes koko käynnin tissi esillä. Toimi loistavasti icebreakerinä.

Homma oli simppeli. Lastenvalvoja kertoi meille miten prosessi käytännössä etenisi ja mitä se tarkoittaa. Näin luodaan laillisesti sitova suhde isän ja lapsen välille. Lapselle voi antaa isän sukunimen. Lapsi voi periä isänsä ja isän puoleista sukua sekä päinvastoin. Lapsella on laillinen oikeus tavata isäänsä (ja luullakseni päinvastoin). Myös isästä tulee elatusvelvollinen. Isän menehtyessä lapsi on oikeutettu eläkkeeseen yms. Tässä varmaan ne olennaisimmat. Kyseltiin olemmeko olleet sukupuoliyhteydessä raskautumisen aikaan, voiko joku muu mies tulla kyseeseen ja haluammeko dna-testi. Hieman hymähdellen totesimme, ettei tarvitse. Allekirjoitimme paperit. Lastenvalvoja toimittaa ne maistraattiin, josta tulee meille ilmoitus muutaman viikon kuluttua, kun asia on kunnossa. Sen jälkeen voimme vihdoin nimetä pikkumiehen. Hän saa siis isänsä sukunimen.

Isyyden vahvistamisen lisäksi kirjoitimme sopimuksen lapsen yhteishuollosta. Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen huoltaja on automaattisesti vain äiti ellei lastenvalvojan vastaanotolla virallisesti toisin sovita. Meidän elämäämme tämä ei ihan hirveästi käytännössä vaikuta, koska elämme yhdessä perheenä. Tärkeimmät seikat ovat: se että Mies saa tietoja lapsesta viranomaisilta tai esim. liittyen lapsen terveyteen sekä se, että tiettyihin lasta koskeviin päätöksiin tarvitaan kummankin vanhemman suostumus. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi passin hakeminen, pankkitilin avaaminen, päätökset koskien lapsen terveyttä, päiväkoti- ja koulupaikat sekä ajokortin ajaminen(!?).

Tässä vaiheessa bébé oli ruokaillut ja äiti saanut tissin piiloon. Pieni aiheutti ihastusta ja keräsi kehuja. Tyytyväisen vanhemmat keräsivät omaisuutensa ja ahtautuivat taas vauvan ja kärryjen kanssa hissiin. Vauva ilmeisesti helpottui saatuaan isän niin, että antoi vanhempiensa nukkua. Eilen pieni nukahti jo puolilta öin, kun edelliset kolme vai neljä yötä hän on kitissyt aamukolmeen. Nyt poika on nukkunut jo kymmenen tuntia kahdella lyhyellä heräämisellä. Äiti on syönyt aamupalan, juonut kahvia ja kirjoittanut maratonpostauksen. Taidan mennä tuijottelemaan vauvaa, kai se kohta jo herää?

Kommentit (6)
  1. Tässä kuten niin monissa muissakin asioissa lainsäädäntö laahaa pahasti perässä. Muutoksia tapahtuu, mutta käsittämättömän hitaasti.

    Mutta eikö isyyslaki juuri muuttunut tammikuussa niin, että avioliiton ulkopuolela syntyvän lapsen isyys voidaan tunnistaa jo neuvolassa? En tosin tiedä, miten asia on käytännössä lähtenyt käyntiin, ilmeisesti ei toimi kaikkialla?

    Se laki, joka nyt pitäisi saada aikaiseksi on äitiyslaki, josta on kansalaisaloiteen nimien keruu tällä hetkellä käynnissä. Äitiyslaki koskisi hedelmöityshoitojen tuloksena syntyneitä naisparien lapsia (joille ei siis ole mahdollistakaan vahvistaa isää), ja jos se saataisiin voimaan voitaisiin ei-synnyttäneen äidin vanhemmuus tunnustaa myös neuvolassa. Äitiyslaista löytyy tietoa osoitteessa http://aitiyslaki.fi/

    Joka tapauksessa paljon onnea pienen nyytin vanhemmille!

    1. Kiitos onnitteluista!

      Laki tosiaan muuttui vuoden vaihteessa ja kysyinkin asiasta neuvolasta. Raskauteni oli vuoden vaihteessa kuulemma liian pitkällä, mistä syystä tämä ei meille ollut vaihtoehto. Isyyden tunnustaminen neuvolassa onnistuu ilmeisesti vain tiettyjen raskausviikkojen (muistaakseni ehkä kolmen viikon ajanjakso) aikana – ainakin neuvolan tädin puheiden mukaan. Lisäksi ennalta tehty isyyden tunnustus on mahdollista perua vielä 30 päivää lapsen syntymän jälkeen. Eli paperit lähtevät kuulemma maistraattiin vasta tämän jälkeen. Menettely saattaa siis jopa hidastaa prosessia, vaikka itse tunnustaminen on helpompaa vanhemmille. Silti tämä on mielestäni ehdottomasti askel oikeaan suuntaan.

      Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että isyyttä (tai vanhemmuutta) ei pitäisi varsinaisesti tarvita tunnustaa. Avioliitossa olevan äidin synnyttämä lapsi merkataan isyysolettaman mukaan aviomiehen lapseksi automaattisesti (oli tämä sitä tai ei). Monet pariskunnat eivät syystä tai toisesta halua tai voi mennä naimisiin. Se, että avioliittoon syntyvä lapsi automaattisesti merkitään puolisolle, mutta avoliittoon syntyvää ei, on mielestäni erikoista ja väärin.

      Olen sitä mieltä, että tunnustamisen sijaan tämän pitäisi olla ennemminkin ilmoitusasia sairaalassa. Tunnustamisessa ei kuitenkaan mitenkään varmisteta (elleivät vanhemmat erikseen toisin pyydä tai jotain epäilyksiä ole), että lapsi todella on isyyden tunnustavan miehen lapsi. Meiltä kysyttiin olemmeko olleet sukupuoliyhteydessä ko. ajankohtana sekä olenko ollut muiden miesten kanssa tuolloin ja vastaustemme perusteella todettiin, että mieheni on lapseni isä. Koko prosessi on mielestäni turhaa ajan ja resurssien hukkaa.

      Äitiyslaista olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi. Niin kauan kuin vanhemmuus edellyttää tunnustamista, pitäisi siihen olla mahdollisuus kaikilla vanhemmilla. Tämä on hyvä esimerkki niistä muista asioista, joissa lainsäädäntö laahaa mielestäni perässä.

      1. No kuulostaa tosiaan monimutkaiselta. Minulla ei tosiaan ole itselläni asiasta kokemusta, mutta uutisoinnista olen saanut sen kuva, että lain muutoksen oli juurikin tarkoitus yksinkertaistaa prosessia niin, että se olisi lähempänä ilmotusluontoista asiaa. (Ja ainakin tämän Hesarin jutun http://www.hs.fi/kotimaa/a1452397945175 mukaan ”neuvolaan jätettävässä lomakkeessa seksielämästä ei enää kysellä”, mikä lienee ihan hyvä asia… 😀 )

        1. Varmasti muutos on yksinkertaistanut asiaa ja tosiaan helpottanut, ei tarvitse puhelimessa jonottaa ja varata aikaa sekä raahautua pienen vauvan kanssa keskustaan vaan homma hoituu neuvolassa, jossa käydään muutenkin, kunhan vain varataan pidempi käynti.

          Haaveilen silti ajasta jolloin vanhemmat, sukupuoleen katsomatta, voisivat vain sairaalassa täyttää tietonsa lomakkeeseen ja homma olisi sillä selvä. Toki on periaatteessa hyvä, että prosessissa tulee selvitettyä vanhemman oikeudet ja velvollisuudet, mutta taas minulla herää kysymys: miksi naimisissa olevat eivät tarvitse/saa näitä tietoja, kun ne ”tunnustajille” erikseen selvitetään, myös neuvolassa. Täytyy koittaa ajatella niin, että pienetkin muutokset vievät kuitenkin oikeaan suuntaan ja lopulta perille. Toivottavasti näin myös äitiyslain kanssa.

          😀 Ja tosiaan, ehkä ihan hyvä jos seksielämää koskevat kysymykset ovat jo tippuneet pois. Kyllä minua hieman huvitti, että ihanko tosissaan tuo kysyy olemmeko harrastaneet seksiä ja tulkki sitä kääntämään 😀

  2. Tuon nukkumisen suhteen on muuten hassu juttu että puolet ajasta yrittää saada niitä nukkumaan ja toisen puolta mietiskelee että onkohan sillä kaikki hyvin kun se nukkuu niin pitkään 😀

    1. Juurikin näin 🙂

      Vauva heräsi, sai uuden vaipan, söi, torkkuu taas ja minä istun pohtimassa, miksi se nukkuu taas? Kohta ollaan menty kellon ympäri. Ehkä se kerää voimia valvoakseen ensi yönä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *