Not my day

Äsken oli saanut postauksen about kirjoitettua ja sitten painoin jotain (?) näppäintä ja teksti katosi. Ärsyttävää! Aamu alkoi kuitenkin vielä huonommin. Tänään piti olla se aika Kättärillä. Meidän piti päästä ultraan ja saada kuulla onko vauvalla kaikki hyvin. Mies jäi aamuksi kotiin, jotta voimme mennä yhtä matkaa sairaalaan. Puoli tuntia ennen lähtöä pakkasin käsilaukkuani ja päätin ottaa mukaan Kättäriltä saamani kutsun, jos tarvitsisi tarkistaa osoitetta tai muuta. Vilkaisin kutsua ja siinä luki, että aika on 8.2.2016. Hetken pääni löi tyhjää ja sitten tajusin, että tänään ei kyllä voi olla 8. päivä, koska miehen synttärit ovat huomenna 2.2. Olin merkinnyt ajan kalenteriinikin tämän päivän kohdalle. Ilmeisesti olen perjantaina kutsun saadessani vaan innostunut, että ”Jee, maanantaina” tajuamatta mikä maanantai on kyseessä. Pregnancy brain?

Varovasti esitin asian miehelle, joka oli kovin ymmärtäväinen ja totesi, että sellaista sattuu. Minulle ei yleensä satu – miehelle toisinaan kyllä. Itse olisin todennäköisesti hermostunut, jos mies olisi sählännyt aikataulujen kanssa ja minä olisin jäänyt turhaan kotiin. Olin kovin pahoillani, mutta vielä enemmän harmitti, että joudumme odottamaan vielä viikon. Olin niin helpottunut, että pääsemme tänään ultraan, saamme nähdä vauvan ja kuulla onko kaikki hyvin. Nyt tämä piinaava odotus jatkuu. Äitini sanoi, että todennäköisesti se, että aika oli yli viikon päähän, tarkoittaa vain, että mitään hätää tai suurempaa huolta ei ole ja kyseessä on ennemminkin rutiininomainen tarkastus. Hän myös sanoi, että minun pitäisi olla rauhallisin mielin. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen sen tyyppinen ihminen, että vatvon mielessäni minua vaivaavia asioita ja ne saattavat vaikeuttaa nukkumistakin. Muutama yö sitten esimerkiksi löysin itseni puoli viiden aikaan googlailemasta sf-mittoja raskausviikolla 35 vaikka olin vakaasti päättänyt, että googlailu loppuu. Millähän sitä saisi itsensä pidettyä rauhallisena vielä viikon?

Kommentit (6)
  1. Antisankari
    6.2.2016, 10:40

    Joo, on toi kyl aika karseeta kun joutuu viikkotolkulla odottelemaan noita käyntejä. Itelläkin pahimmillaan 3 viikon väli sen jälkeen, kun alkoi supistelut ja vatsakivut ja lääkäri oli pelotellut kohdunkaulan kypsymisellä. Yritä siinä nyt sitten olla normaalisti, kun ei yhtään tiedä, onko asia vakava vai ei. :/

    1. Voi sinulla oli vielä pidempi odottelu. Ei käy kyllä kateeksi. Tämä vajaa kaksi viikkoakin on tuntunut todella pitkältä ajalta huolehtia. Kaiken muun lisäksi hieman harmittaa se, että olisi ollut ihana levätä ja nauttia tästä äitiysvapaasta. Mutta pelko takaraivossa on kyllä vienyt sen ilon. Toivottavasti huomisen jälkeen helpottaisi edes hieman.

  2. Antisankari
    5.2.2016, 20:24

    Ounou. 🙁 Kyllä toi pregnancy brainin piikkiin varmasti menee. Mutta ärsyttävää, että antavat sun odottaa noin pitkään. Mä pääsin samasta syystä heti päivystykseen. Siellä kyllä sitten ihmeteltiin, että miksi laitettiin. Ei siellä varmasti mitään ihmeellistä oo, jos noin pitkälle sen ajan tosiaan laittoivat.

    1. Joo, tuntuu kurjalta, kun ei voi olla huolehtimatta. 1,5 vkoa on pitkä aika vatvoa ja etenkin kun laskettuun aikaan on enää hieman reilu kolme viikkoa. Toivotaan, että kaikki on kunnossa ja bébé olisi maltillisen kokoinen. Tiedän, että ovat raskauksien kanssa todella varovaisia ja tarkkoja ja pelaavat mieluummin varman päälle, mutta takaraivossa on silti ajatus, että entä jos siellä onkin jotain vialla 🙁

      Huolen aihe tietysti oli se, että viidessä viikossa sf-mitta oli kovasti kasvanut ja painokin noussut sen 660g/vko eli täytyy tsekata. Mietin kuitenkin, että monilla odottajilla on paljon suuremmat vatsat. Alkaahan tämä tässä vaiheessa olla jo iso ja tiellä, mutta ei mielestäni mitenkään tavallista suurempi. No, onneksi enää pari päivää odotusta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *